|
Post by Sini on Apr 17, 2009 21:23:34 GMT 2
Hoitaja: Tupsu
|
|
|
Post by Tupsu on May 4, 2009 20:14:51 GMT 2
4.5.09 ~ Tutustumista ja touhuilua
Noh, minun tuurillani bussi oli tullut taas kerran myöhässä. Ajattelin vielä tänään tulla aikaisin tallille, jotta ehtisin tutustua ihan rauhassa Niilo poniin. Mutta ei. Hyppäsin alas bussista ja syöksyin suoraan pikkutielle. Ympärillä kasvoi paljon puita ja keväiset silmut pistivät jo esiin koivuista ja muistakin puista. Viheltelin iloisesti kävellessäni. Vihreä koululaukku keikkui mukanani ja painoi taas koulukirjoineen ja vihkoineen ihan liikaa. Olin väkisinkin pirteällä tuulella. Koulusta ei ollut tullut edes paljon läksyä ja pääsisin hoitamaan shettisoria, Niiloa. Unikon talli tuli näkyviin mutkan takaa. Hymyilin ja jatkoin matkaani rauhallisemmin. Enää en voinut pomppia ja loikkia, kuin hullu jänis, pitihän vähän rauhottua. Kävelin päärakennuksen ohi ja avasin tallin oven. Niilo asui siis pihatossa, sen minä tiesin, mutta katselin hetken muita hevosia karsinoissaan. Karsinat olivat myös tilavia ja pehmeästi täytettyjä. Rapsutin yhtä ponia vähän , kun se kiinnostui minusta ja nosti päänsä heinistään. Luin nimikyltistä ponin nimen: "Mandolin "Maikki"", sanoin hiljaa ääneen. Poni höristi korviaan namien toivossa. "Sori kaveri, en tullut hoitamaan sinua." Kävin viemässä laukkuni varustehuoneeseen. Siellä ei ollut ketään. Katselin vähän seinillä olevia kuvia ja ruusukkeita ja suuntasin sitten ulos tallista. En ehtinyt muuta kuin avata varustehuoneen oven, kun jo melkein törmäsin Siniin. " Moi Sini, mä oon Tupsu, aloitin Niilon hoitamisen", kerroin iloisesti tallinpitäjälle. " Kiva, että saatiin lisää hoitajia tänne Unikkoon. Teistä tulee varmasti hyvät ystävät Niilon kanssa. Voit tuoda sen vaikka tähän käytävälle ja harjailla sitä vähän, jos et halua värjötellä tuolla ulkona pihatossa", Sini puheli minulle hymyillen kokoajan.
Niilon löytäminen ei tuottanut ongelmia. Kuinka en olisi voinut olla huomaamatta pientä ja pyöreää oria, joka hirnahti hieman käskevästi kun avasin pihaton portin. Kävelin ponin luokse ja ojensin käteni ponin nuuhkittavaksi. Niilo katseli kättäni hetken, ennen kuin ojensi kaulaansa ja puhalsi lämmintä ilmaa siihen. Hymyilin onnellisesti ja ojensin käteni taputtamaan ponin kaulaa. Vaikka ulkona oli viileä ilma, Niilon turkki oli pehmeä ja lämmin. Kävelin pihaton luokse ja nappasin ponin riimun ja riimunnarun koukusta. Samassa tunsin kevyen tökkäisyn selässäni. Käännähdin ja näin orin napittamassa minua pienillä, eloisilla silmillään. Virnistin ja rapsutin ponia otsasta. " Höpsö poni, ei saa tuuppia. Niin ja olen muuten uusi hoitajasi ja...", naurahdin, mutta pian harmaa takapuoli laukkasikin jo kovaa vauhtia laitumen perälle. Kohotin kulmiani hämmästyneenä. Poni käänsi päänsä ja katsoi minua, ikään kuin olisi halunnut leikkiä hippaa. "Niilo, joskus myöhemmin. Tule nyt tänne vaan!" huhuilin ponille. Kun poni ei tehnyt elettäkään tullakseen luokseni, kävelin itse ponin luokse ja laitoin sille riimun, ennen kuin se ehti juosta karkuun. Napsautin riimunnarun ponin riimuun ja lähdin taluttamaan Niiloa porttia kohti. Poni tuli yllättävän nätisti perässäni, eikä yrittänyt ryysätä. Tallin ovella Sini oli meitä vastassa. "Hyvinhän se meni, vaikka Niilo vähän testailikin sinua aluksi", Sini hymyili ja jatkoi: "Niilo on ihan kiltti harjattaessa, vaikka se joskus haluaisikin leikkiä jotain hassua. Muista varoa sen herkkää vatsaa, mahan alta kannattaa harjata vaikka pehmeällä harjalla." Nyökkäsin ja vein orin käytävälle. Poni meinasi livistää heti karkuun, kun kurotin ottamaan ketjuista kiinni. Lopulta sain hiirakon pysymään paikallansa. Hain orin harjapakin varustehuoneesta ja tutkailin harjoja. Palattuani käytävälle, aloitin kumisualla harjaamisen. Niilo kurkki silmäkulmastaan touhuilujani. Jatkoin seuraavaksi pölärillä. Ponista lähti älytön määrä karvaa ja purua. Mahan alta harjauksessa Niilo luimisti korviaan, muttei yrittänytkään muuta. Lopuksi puhdistin ponin pienet kaviot ja harjasin sen päätä pääharjalla. Kävin kysymässä Siniltä, kannattiko minun vielä ratsastaa Niilolla vai ratsastaisinko vasta huomenna tai myöhemmin tällä viikolla. Sinin mielestä huomenna olisi hyvä, koska kello alkoi olla jo melko paljon. Taputin ponia ja irroitin sen käytävältä ketjuista. Niilo oli kiltisti koko takaisin menomatkan ja pysähtyi nätisti kun pääsimme pihattoon. " Olet sinä aika veijari", lepertelin orille samalla kun otin riimun ja riimunnarun pois sen päästä. Rapsutin sitä vielä, ennen kuin lähdin takaisin talliin. Ehdin puhdistaa vielä pikaisesti harjat ja harjata satulahuovan ja satulavyön puhtaaksi. Autoin Siniä jakamaan hevosille iltaruuat ja kerroin hänelle samalla ensimmäisestä hoitopäivästäni. Ruokinnan jälkeen huomasin olevani jo vartin myöhässä, eikä äitini varmaan odottaisi autonsa kanssa pidempään. Hain laukkuni ja hyvästelin Sinin ja ponit. Sitten viipotinkin jo tallipihan halki ja hyppäsin auton kyytiin. Mitäköhän Niilo vielä keksiikään, ennen kun alkaa käyttäytyä kiltisti ja hyväksyy minut hoitajakseen ;D
♥:lla Tupsu ja Niilo the tuhmaponi
Sini: Aivan ihana tarina, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti tallin tapahtumia. Tulitte tosi hyvin toimeen Niilon kanssa, ihana tarina! (:
|
|
|
Post by Tupsu on May 5, 2009 13:44:58 GMT 2
Tässä eilen piirtelemäni kuva Niilosta. Ei mikään erikoinen, harja meni täydellisesti pilalle... Sini: Voi, miten hieno kuva! Valotukset on tehty nätisti ja väritys on pehmeää. Niilolla on söpö ilme!
|
|
|
Post by Tupsu on May 5, 2009 20:21:39 GMT 2
5.5.09 ~ Ai miten niin Niilo ei osaa?
Sama iloisuus levisi taas minuun käydessäni Unikon tallinovesta sisään iltapäivällä. Tallikäytävä oli autio, eikä karsinoissakaan ollut ketään. Kurkkasin varustehuoneeseen sisälle. Sohvalla istuskeli Sini kirjoittamassa jotain vihkoon ja hänen vieressään joku minun ikäiseni tyttö. " Moi Sini ja..?"tervehdin odottaen tytön kertovan nimensä. Sini ehti ensin: " Tässä on Sophie, Pirren hoitaja. Oltiin just lähdössä hakemaan hevosia tarhasta, tuutko auttamaan, Tupsu?" Tervehdin Sophietakin ja sinkosin laukkuni huoneen nurkaan. "Aina valmiina", hihkaisin iloiseen tapaani. Lähdimme siis kolmisin tarhoille päin. Ulkona oli vaihteeksi ihana ilma ja hevoset katselivat pirteästi meitä tarhoista. Pihatoissa möllöttävät Niilo, Perttu ja Rilla nostivat päätään, kun kuljimme niiden ohi. Katseeni viipyi sotkuisessa Niilossa, tulossa olisi kunnon täyspuunaus. Sini jakoi Sophielle Pirren ja Maikin, itse hän kävi ottamassa Kaikan kiinni ja minulle hän sanoi: "Voisit ottaa vaikka Anssin, kun olet nyt orien makuun päässyt. Ai niin, voisin tulla sitten vähän seuraamaan kentälle, jos menet ratsastamaan Niilolla." Nyökkäilin Sinille päin ja pujahdin aidan alitse vuonohevosen tarhaan. Ori katseli minua tuuhean otsiksensa alta ja antoi kiltisti kiinni.
Kun hevoset oli saatu sisälle syömään päiväruokiaan, minun oli aika hakea Niilo tarhasta. Lähdin takaisin ulos, mutta tälläkertaa pihatoille päin. Niilo olikin jo vastassa portilla ja hörisi pehmeästi. " Moi Niilo, nyt pitäis lähteä vähän ratsastelemaan", juttelin orille ja otin sen kiinni. Ori heilutteli päätään kärsimättömästi aivan kuin olisi halunnut sanoa: "Mennään jo, menään jo." Naurahdin vähän ja avaisin portin. Siinä samassa Niilo ryntäsikin jo portista ulos, eikä käyttäytynyt yhtään niin nätisti kuin eilen. Onneksi otteeni oli tiukka, joten selvisin parilla ikävällä hakaumalla kämmenessäni. Kiskaisin napakasti riimunnarusta ja pysäytin orin. "Hölmöliini." Vasta kun Niilo suostui seisomaan paikallaan, jatkoimme matkaa. Tallissa vein orin pesukarsinaan ja sidoin sen kiinni. Aluksi huuhtelin ponin rapaiset ja kuran kovettamat jalat lämpimällä vedellä. Se ei tykännyt veden kosketuksesta ja heitutti jalkojaan niin, että lopulta onnistui kastelemaan minut. Ei auttanut muu kuin komentaa oria ja tyytyä märkiin housuihin. Hain pyyhkeen, jolla kuivasin Niilon jalat. Sitten aloitin pitkän työn vaativan harjauksen. Ponin tumma turkki (Kyllä sitä turkiksi voi sanoa, sehän on shettis.) oli aivan yltäpäältä kurassa ja pölyssä ja sen takkuisessa harjassa oli pystyssä oksia ja lehtiä. "Ei kyllä uskoisi, että harjasin sinut eilenkin", puhahdin, mutta aloitin taas tottelevaisesti harjaamaan hoitoponiani. Niilo oli muuten todella kiltisti, vaikka alkoikin kyllästyä loputtomaan jynssäykseen. Harjasin kaikilla mahdollisilla harjoilla ja selvitin takkuisen harjan ja vieläkin takkuisemman hännän. Lopulta, siihen meni varmasti tunti, olin valmis ja kieltämättä tyytyväinen lopputulokseen. Annoin Niilolle palkinnoksi porkkanan puolikkaan ja kiikutin harjapakin pois. Varustehuoneessa tokaisin Sinille, että olisin lähdössä ratsastamaan. Otin kypäräni ja raipan mukaani, samoin Niilon satulan ja suitset. Vaivalloisesti syli täynnä tavaraa hoipertelin takaisin pesukarsinalle. Niilo katsoi hieman epäileväisesti kaikkea roinaa sylissäni. Satuloin Niilon nopsasti ja kiinnitin satulavyön. Se hädin tuskin riitti ponin pyöreän mahan ympärille. Virnistin Niilon irvistykselle. Poni ei ilmeisesti pitänyt satulasta. "Hyvää se työnteko tekee sinullekin, saisit laihtua vähän. Tuollaisella vatsalla ei kovin korkeita esteitä kyllä hypätä", selostin lämmittäessäni kuolaimia. Niilon suitsissa ei ollut ollenkaan turparemmiä, vain ohjien lisäksi poskihihnat ja otsa- sekä niskahihna. Ja tietysti pikkuiset nivelkuolaimet. Niilo otti kuolaimet kiltisti ja sitten olimmekin valmiita. Laitoin kypärän päähäni ja kävin kertomassa Sinille, että lähtisimme ratsastamaan. Sini lupasi tulla pian kentälle. Minä lähdin jo edeltä. Niilo tuli kiltisti, vaikkakin vähän laiskanpulskeasti. Talutin ponin kaartoon kentän keskelle. Ohjat kaulalle. Jalustimet alas. Vyön kiristys. Sini kiipesi istumaan kentän aidalle ja tarkkaili siitä minun selkään kiipustamistani. Heti kun olin päässyt selkään, Niilo lähti liikkeelle. Nauroin ponille, mutta pysäytin sen ja lyhensin ohjia heti. Jalustimissa ei ollut paljoa säädettävää, ja pian kiersimmekin uraa vasempaan kierrokseen. Niilo löntysteli aluksi laiskasti, mutta napautin pari kertaa raipalla. Sen jälkeen poni kulkikin paljon temmokkaammin. " Hyvä, kannattaa näyttää heti alkutunnista, ettei se saa hidstella uralla. Kävele vaan hetki pitkin ohjin ja aloittele sitten ravisiirtymisillä. Tein työtä käskettyä. Viiden minuutin kävelyn jälkeen kokosin ohjat ja aloin siirtelemään oria raviin ja takaisin käyntiin. Hetken kuluttua Niiloa reagoi jo paljon paremmin apuihini. " Mm, nyt kun siirtymiset näyttää sujuvan hyvin, voit mennä pidempiä pätkiä ravia ja tehdä paljon voltteja ja ympyröitä. Niilolla on tapana hidastaa ympyröillä, joten olisi hyvä, jos kannustaisit sitä sitten vähän eteenpäin", Sini neuvoi aidalta edelleen tarkkaavaisesti seuraten. Jatkoimme siis tehden ravissa voltteja. Niilo ei olisi jaksanut lähteä kääntymään pois uralta, mutta kun sitä kovasti käski, niin alkoi sekin sujua. Laiskaksi ei kyllä ponia voinut haukkua, Niilo meni reippaasti, luulen että alkutunnin komennuksesta oli hyötyä. Sitten ratsastin vähän reippaampaa ravia ja hidastin ravia, jotta poni kuuntelisi vieläkin paremmin. Sini kävi raahaamassa kolme puomia kentälle ja asetteli ne pituushalkaisijalle raviaskelten välein. " Voit ottaa muutaman laukannoston pitkille sivuille ja tuu aina myös nää puomit ravissa", Sini sanoi. Ekassa laukannostossa Niilo livisti vain hurjaa ravia, eikä tahtonut nostaa laukkaa. Toisella kerralla muistin käyttää raippaa apuna, ja ori todellakin laukkasi pitkän sivun. Puomit se ravasi hienosti kolauttelematta turhaan. Teimme vielä tämän harjoituksen jälkeen loppuraveja ja sitten Sini käski antaa pitkät ohjat. " No mitäs pidit Niilosta, oliko hankala ratsastettava?" Sini kysyi tunnin lopuksi. " Välillä se ei olisi halunnut kääntyä, mutta muuten totteli kyllä aika hyvin", vastasin taputtaen oria kaulalle. Niilo pärski tyytyväisenä.
Tunnin jälkeen harjasin ja hoidin Niilon putipuhtaaksi. Ori oli sen verran väsynyt, ettei viitsinyt enää alkaa temppuilla. Pikkuinen haukotteli söpösti. Talutin Niilon takaisin pihattoonsa ja annoin sille yhden porkkanan. Niilo kutitti hassusti hiuksiani ja etsi innoissaan lisää porkkanoita. " Sori kamu, ei oo enempää. Nähdään taas huomenna, tai torstaina", sanoin Niilolle ja halasin sitä.
Lukitsin portin huolellisesti. Ehdin pestä vielä Niilon satulan, sitten nappasin laukkuni nurkasta ja lähdin kulkemaan tallitietä pitkin bussipysäkille. Jos bussi tänään olisi myöhässä, niin kurittaisin kuskia oikein todenteolla...
♥~ Tupsu & Niilo
Sini: Huh, pärjäsit Niilon kanssa erittäin hyvin nyt kun kokeilitte ratsastustakin. Tykkään tyylistäsi kirjoittaa, tekstiä on mukava lukea ja tarina kulkee rennosti eteenpäin (: Ehkäpä saatan teistä jonkun kuvankin illemmalla väsätä, nyt kun olet niin ahkerasti hoitanut... (;
|
|
|
Post by Tupsu on May 7, 2009 19:34:13 GMT 2
Taas yks kuva. Aluksi siitä piti tulla ratsastuskuva, mutta ratsastaja ei sitten halunnut onnistua, ei millään. Eli tässä ollaan menossa ratsastamaan kentälle Niilolla (missäköhän satula on...).
Tupsu ja Niilo 4 HM
Sini: Ihana kuva! Niilo onnistui tosi hyvin, ja taustakin miellyttää silmää. Koetan nyt ihan oikeasti ryhdistäytyä, teille on pakko saada joku palkintokuva aikaiseksi : D
|
|
|
Post by Tupsu on May 9, 2009 7:39:27 GMT 2
9.5.09 ~ Hallittua ratsastusta, hallittua ratsastusta.
Kotona ei minua tänä aamuna kovin kauaa nähty. Ehdin juuri ja juuri syömään banaanin, kun oli jo kiire bussiin. Ovi rämähti kiinni ja tuttu koululaukkuni pomppi mukana minun kiitäessä bussiin, viimetipassa tottakai.
Unikkoon ei ollut pitkä matka, mutta tarpeeksi pitkä ettei sitä jaksanut kävellä. Talsin kuivan tien pöllytessä tallille. Kello taisi olla vasta kahdeksan. Tallipiha oli tyhjä, mutta tallista kuului epämääräistä kolahtelua, mistä päättelin että Sini oli puhdistamassa karsinoita tai ruokkimassa poneja. Ja olin oikeassa, Sini jakoi juuri kolmoskarsinaan heiniä ja vilkaisi taakseen. " Ai moi! Sähän oot aikasessa tänään", Sini virnuili ja nosti syliini kasan heiniä vietäväksi pihattoon poneille. " Jos vaan millään jaksat." Jaksoinhan minä, ainahan minä jaskoin viedä hoitoponilleni ja sen pihattokavereille ruokaa. Niilo oli jo vastassa portilla ja yritti hamuta heiniä jo sylistäni. " Heippadi pieni, odotas vähän", juttelin Niilolle ja kiikutin kolmasosan heinistä Niilon pihattoon. Sen jälkeen vein Rillalle ja Peetulle heiniä. Ponit olivat vähän rauhallisempia, kuin Niilo, mutta söivät kyllä hyvällä ruokahalulla. Lähdin talliin päin, mutta kurkistin vielä Niilon karsinaan ja tarkistin oliko siinä vielä puhdistamista. Sini oli selvästi hoitanut hommansa, sillä karsina oli siisti. Tallissa Sini oli juuri saanut ruokinnansa loppuun. "Käykö, että ratsastan tänään Niilolla ilman satulaa kentällä?" kysyin Siniltä, joka kärräsi kottareita tallin ovesta ulos. " Juu kyllä se käy, Niilolla on kyllä ihanan pyöreä selkä", Sini naureskeli. Menin autioon varustehuoneeseen jossa tarkastin harjojen kunnon. Yök, harjoista nousi pölypilvi kun niitä harjasi toisiaan vasten. Nappasin mäntysuovan ja painelin pesukarsinaan pesemään harjoja. Laitoin mäntysuopaa harjoihin, huuhtelin ja lopuksi vein ne ulos kuivumaan. Katsoin samalla, milloin Niilo olisi syönyt heinänsä, milloin voisin hakea sen sisälle. Poni mutusti vielä heiniään, joten jatkoin varusteiden putsailua. Päätin kerralla pestä toisen Niilon satulahuovista, joka olikin tosi likainen. Vaihdoin sen uuteen siniruskeaan huopaan, minkä olin ostanut eilen. Pesin vanhan huovan myös mäntysuovalla ja ripustin senkin ulos kuivumaan. Niilo katselikin jo minua pihatostaan ja näytti varsin suloiselta. Lähdin pihatolle päin ja nappasin orin kiinni, ennenkuin se ehti muuttaa mieltään tunnille lähdöstä. Rapsuttelin ponia matkan varrella, mutta pidin silti tiukasti huolen ettei se päässyt syömään alkukesän ihanan mehevää ruohoa. Niilo oli jo oppinut hiukkasen kunnioitusta minua kohtaan, eikä se enää lähtenyt vetelemään hoitajaraukkaansa ympäri tallipihaa. Niimpä pääsimme perille talliin. Laitoin Niilon kuntoon yhdessä tyhjässä karsinassa. Poni oli nätisti harjauksen aikana, eikä näykkinyt, vaikka harjasinkin se vatsaa hieman kovempaa. Pian olinkin valmis harjauksen puolesta. Kipaisin varustehuoneessa hakemassa Niilon suitset. Pouni otti kiltisti kuolaimetkin, mistä olin yllättynyt. Jos se kerran käyttäytyi nyt niin hyvin, mitäköhän se vielä keksisi? Kiinnitin rauhallisesti kaikki soljet ja länttäsin kypärän päähän. Matka kentälle taippui leppoisasti, no eihän sinne ollutkaan pitkä matka. Talutin hoitoponini kaartoon ja pysäytin sen siihen. Ongelmana vain oli se, ettei Niiloa kiinnostanut pysähtyä. Ori lähti nimittäin rynnimään suoraan portille päin. Sain kiittää onneani, että se oli kiinni. Niilo pysähtyi kuin seinään portilla, mutta käännähtikin vastakkaiseen suuntaan ja otteeni ohjista lipesi. Poni syöksyi pukkilaukkaa tietysti syömään kentän laidalle, josta nappasin sen kiinni. "Niilo, millä sut sais käyttäytymään, poni?!" jäkätin vihaisesti, vaikka minua nauratti. Toisella kerralla onnisti. Niilo oli riehunut tarpeeksi ja antoi minut kiipustaa selkäänsä. Aloitin kävelemällä vasempaan kierrokseen ptikin ohjin. Niilo tuntui reippaalta ja käveli tarmokkaasi uralla. Pysäyttelin taas ponia, niinkuin edelliselläkin kerralla, jotta saisin sen kuuntelemaan minua paremmin. Niilon selkä oli pyöreä, niin pyöreä, ettei selkäranka tuntunut monien rasvakerrosten läpi.. Kehuin oria taputuksella, aina kun se pysähtyi ja seisoi kuuliaisesti siihen asti, kunnes annoin sille taas pohkeita. Vähitellen keräsin ohjia lyhyemmäksi ja aloitin tekemään ympyröitä ja voltteja ja taivuttelemalla ponia molempiin suuntiin. Pitkillä sivuilla kokeilin ravia joka pomputti hauskasti. Niilo ravasi innokkasti, oli varmaan onnellinen, ettei satulavyö kerrankin painanut massua. Sitten vaihdoin suuntaa ja ratsastin Niiloa hitaammassa ja nopeammassa tempossa eteen. Rapsutin ponin pörröistä kaulaa ja annoin sille hetkeksi puolipitkät ohjat. Kohta taas kokosin ohjia ja aloitin ravit uudestaan. Tein paljon ravivoltteja ja pysähtyksiä ravista. Yritin saada Niilon laukkaamaan. Sain mitä pyysin, mutta ori innostui niin, että lähti tykittämään täysiä toiselle puolelle kenttää heittäen muutaman pukin matkan varrella. Ihme ja kumma, pysyi selässä, vaikka roikunkin siinä vaiheessa kaulalla. Laitoin ponin siitä hyvästä laukkaamaan muodossa toisen kerran. Kyllä Niilo sitten menikin hyvin. Taputtelin ponia paljon loppukäyntien aikana ja kehuin sitä. Hyppäsin alas selästä tyytyväisenä siitä, etten tippunut. Vein Niilon takaisin talliin, otin suitset pois ja harjasin huolellisesti. Niilo sai palkaksi ruisleipää, minkä mussutti kiitollisena. " Kyllä sinä olet ihana, vaikka välillä vähän höntti poni", sanoin Niilolle hymyillen ja laitoin sille riimun. Taluttelin hetken oria tallipihalla, jotta ori ymmärtäisi olla kiltisti vielä taluttaessakin. Päästessään pihattoonsa, Niilo pukitteli rajusti ja meni nuuhkimaan Perttua ja Rillaa. Hymyilin poneille ja suljin portin perässäni. Hain laukkuni varustehuoneesta. Sini kirjoitti jotain lappua pöydän ääressä ja kohiotti katseensa. "Miten meni Niilon kanssa?" hän kysyi ihan kuin olisi arvannut Niilon pukkikohtauksen. "Joo aika vauhdikkaasti. Poni päätti laukoissa vähän laittaa lisää vauhtia ja veti omat pukkirodeonsa", nauroin kommelluksillemme. Siniäkin nauratti. Hyvästelin koko tallin porukan ja lähdin bussipysäkille iloisilla mielin.
♥~ Tupsu + Niilo rodeoponi
5HM
Sini: Huhhuh, mitä menoa! Niilo osaa kyllä välillä olla aikamoinen jäärä, mutta hyvin sait ponin ruotuun. Ällistyttävän pitkä tarina, jossa kerrotaan tosi monipuolisesti päivän tapahtumia ja Niilon venkurointia. Hyvähyvä! (:
|
|
|
Post by Sini on May 9, 2009 14:28:33 GMT 2
Extra-palkinto Tupsulle ja Niilolle hyvästä hoitamisesta! Tupsu oli päättänyt lähteä Niilon kanssa maastoon pienelle lenkille ja matka taittui mukavan leppoisasti pyöreän ponin selässä. (:Kiitos, kun hoidat Niiloa niin hyvin! : )
|
|
|
Post by Tupsu on May 10, 2009 17:36:17 GMT 2
Kiitos kiitos kiitos kiiiitoss <3 Ihana kuva musta ja Niilosta. Lähiaikoina yritän päästäkkin maastoilemaan ponin kanssa. Toivottavasti se ei kuitenkaan vedä ihan yhtä kovaa, kuin viimeisimmässä hoitotarinassa...^^
|
|
|
Post by Tupsu on May 12, 2009 16:58:55 GMT 2
12.5.09 ~ Voikukkia, valkovuokkoja ja pieni villi poni
Niilon tuttu hirnahdus toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi Unikon tallille. Oli pakko käydä rapsuttamassa ponia aidan välistä, ennen kuin menin talliin. Tallissa ei näkynyt ketään. Ei edes Siniä. Päiväheinät oli varmaan jaettu jo ja karsinat puhdistettu. Varustehuonekin oli tyhjä, ei Siniä eikä ketään muutakaan. Jätin laukkuni sohvalle ja lähdin varustehuoneesta pihatolle päin. Ulkona oli ihana kirkas ilma. Juuri täydellinen... " Maastoon! Niilo tänään mennään maastoon", huhuilin orille portilta ja livahdin pihattoon. Pihaton nurkasta tumma poni käänsi päänsä ääntä kohti ja lähti ravaamaan portille. Taputin Niiloa ja napsautin sen riimuun kiinni riimunnarun. Niilo ravisteli päätään ja hyppi vähän leikkisästi. "Sinä se sitten aina jaksat", hihitin ponin innolle. "Mennään, mennään, mutta odota nyt hetki." Avasin portin ja vaadin ponia seisomaan sen aikaa, että ehtisin ensin portista ulos. Niilo temppuili vähän matkalla ja yritti hyppiä pystyynkin. Energiaa sillä riitti. Sini tuli kottikärryjä työntäen tallin takaa ja hymyili leveästi nähdessään sinne tänne pomppivan Niilon ja minut. "Taitaa ponilla olla vähän ylimääräistä energiaa, miten olisi, jos irroittelisitte tänään maastossa. Siellä on yksi hyvä laukkasuora. Niilo voisi vähän rauhoittua sen jälkeen", Sini rupatteli työntäen kottarit seinän vierelle. Yritin pidättää hoitsuani, joka oli jo kovasti halukas ryntäämään talliin. "Niin minä tässä vähän ajattelinkin", vastasin puhisten ja avasin vihdoin tallinoven. Niilo olisi syöksynyt talliin, ellen olisi ollut tarkkana. Talutin orin pesukarsinaan ja laitoin kiinni molemmilta puolilta. Hain varustehuoneesta Niilon harjalaatikon, satulan ja suitset. Siinä olikin kantaminen ja puolessa välissä matkaa harjalaatikko tipahti ikävästi kolisten lattialle. Onneksi Niilo oli hyvin kiinni, sillä se olisi varmasti säikähtänyt ja lähtenyt karkuun. Nostin satulan viereisen karsinan satulatelineeseen ja suitset siihen viereen. "Mitä täällä tapahtuu, kuulu kauheeta kolinaa?" Heidin pää kurkkasi varustehuoneesta. Vilkaisin lattialla lojuvia harjoja ja Niiloa jonka silmät pyörivät vauhkosti sen katsellessa epäluuloisesti harjoja. "Äh, ei mitään erikoista. Tiputin vahingossa harjat. Ja Niilo pelkää niitä ihan hulluna", nauroin ja keräsin pudonneet harjat ja laitoin ne takaisin harjapakkiin. Aloitin harjaamisen. Ensin minun tosin piti esitellä harjat Niilolle, ennen kuin se suostui niiden koskea itseään. Harjasin ponin huolellisesti, niinkuin aina. Onhan harjaamisella sentään tärkeä merkitys ponin hyvinvoinnin kannalta. Kun olin valmis harjauksen puolesta, otin harjapakista jännesuojat ja laitoin se ponille etusiin. Niilo kuopi lattiaa kavioillaan, eikä tykännyt yhtään suojista, vaan pakko oli laittaa. Nostin satulan Niilon selkään. Niilo tyytyi sillä kertaa vain luimistelemaan ja näykkimään ilmaa. Kiristin vyön mahdollisimman hitaasti ja vähän kerrallaan, ettei herkkävatsainen ori suuttuisi. Suitsien laitto menikin sitten hyvin. Laitoin itselleni kypärän ja hanskat. Nappasin raipan ihan vain varmuuden vuoksi mukaan, vaikka rohkenin epäillä, etten tarvisisi sitä. Ponissa oli ruutia ihan muutenkin.
Nousin tallipihassa selkään. Sinin oli pakko tulla pitämään Niiloa selkäännousun ajan paikallaan. Poni oli ihan mahdoton. Pyöri vain ja meinasi lähteä ryntäilemään kokoajan. "Ehkä on parasta, että jätät raipan suosiolla pois. On se parempi, että Niilo on vähän laiska, kuin tykki, ja tiput johonkin kuuseen", Sini ehdotti katsellessaan vähän huolestuneesti säätämistämme tallipihalla. Pudotin raipan maahan ja vikutin Sinille. Niilo kuitenkin rauhoittui päästessään matkaan. Ohjasin ponin risteyksestä oikealle ja lähdimme metsätielle reippaassa tahdissa. Niilo oli tosiaan reipas ilman raippaakin. Tein vähän ravi-käynti-siirtymisiä tiellä, ettei poni innostuisi ravista laukkaan ja siitä sitten ihan täysiä vetämään. Niilon suu vaahtosi, kun se yritti puksuttaa eteenpäin ja kuolaimesta välittämättä mennä kovaa. Oli pakko kääntää Niilo voltille ja mennä siinä niin kauan, että poni rauhottui takaisin hillittyyn raviin. Jatkoimmekin sitten seuraavasta risteyksestä oikealle ja annoin Niilon jatkaa rentoa raviaan. Keskityin pelkästään hallitsemaan ratsuani ja katselemaan keväistä vihreää luontoa. Metsässä tuoksui ihanalle, niinkuin sateen jäljiltä. Eikä ihme, eilenhän satoi oikein urakalla. Tien reunoilla kasvoi todella paljon kukkia. Erityisesti valkovuokkoja oli paljon. Käännyimme edelleen oikealle Näkinjärvä kohti. Hidastin orin käyntiin, johon se vastentahtoisesti lopulta siirtyi. Halusin nimittäin katsella hetken sitä paljonpuhuttua järveä ja kauempana häämöttävää pientä saarta. Järven ohituksen jälkeen edessämme avautui laukkasuora ja Niilokin ilmeisesti tiesi sen. Poni kiihdytti vaistomaisesti askeliaan, mutta jouduin estämään sitä. Vaadin sitä ensin pysähtymään ja sitten vasta annoin laukkapohkeet. Ikinä ennen en ole tuntenut sellaista vauhdin huumaa. Suora vain tuntui jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan. Niilo venytti nautinnollisesti itseään ja laukkasi sydämensä kyllyydestä. Ainakin poni pääsi purkamaan energiaansa. Niilo alkoi mutkassa ennen risteystä hidastamaan ja siirsin ponin raviin. Taputin sitä paljon ja hidastin sen käyntiin. Kävelimme loppumatkan leppoisasti ja pian tuttu talli tuli näkyviin. Hyppäsin alas hikisen Niilon selästä ja nostin jalustimet ylös. Sini kurkisti tallin ovesta ja tokaisi: " No, selvisitte elävinä takaisin." Naurahdin ja nyökkäsin. Talutin Niilon pesukarsinaan ja riisuin siltä varusteet. Poni oli ihan uupunut riehumisestaan ja varsinkin laukkaamisesta. Taputin sitä, olihan se mennyt ihan kiltisti kuitenkin. Harjasin Niilon edelleen tarkasti ja puhdistin kaviot. Otin suojat pois ja putsasin niitä vähän, ennen kuin laitoin ne takaisin harjapakkiin. Vein kaikki varusteet varustehuoneeseen ja virnistin Heidille ja Sophielle, jotka istuivat sohvalla tutkimassa jotain lehteä. "Mentiin aika kovaa, poni on nyt ihan naatti." Tytöt hihittivat ja kertoivat nähneensä meidän säätöämme tallipihassa. Otin repustani porkkanan Niilolle ja siitä Niilo tykkäsikin. Pesin vielä vähän hikistä ponia ja kuivasin pahimmat vedet hikiviilalla. Sini toi minulle Niilon kevyen kuivatusloimen ja sanoi: " Laita tää vaikka ponille, ettei ihän jäädy tonne ulos, kun on märkä." Talutin orin takaisin pihattoonsa. Mitään ongelmia ei syntynyt, sillä me molemmat taisimme olla aika väsyneitä. Pihattoon päästyään Niilo piehtaroi villisti ja käpötteli sen jälkeen karsinaansa. Liityin Heidin ja Sophien seuraan hetkeksi lukemaan hevoslehtiä ja puhdistamaan hoitoponiemme harjoja. "Ohops, bussi lähtee kolmen minuutin kuluttua, moikka!" Jouduin tekemään äkkilähdön, mutta ehdin nipinnapin bussiin. Meinasin nukahtaa matkalla kotiin, oli rankka päivä, mutta iloinen mieli jäi.
♥: Tupsu & Niilo
6HM
Sini: Tosi kiva kun pääsitte vähän meidän maastojakin tutkimaan ja selvisitte vielä elävinä takaisinkin : D Jos haluat, niin voit mennä Niilon kanssa tallin omiin estekisoihin, aikaa riittää vielä pieneen treenaamiseenkin. Mukava lukea vauhdikkaita ja tapahtumarikkaita tarinoitasi, sovitte Niilon kanssa tosi hyvin yhteen! (:
|
|
|
Post by Tupsu on May 18, 2009 15:07:51 GMT 2
18.5.09 ~ Pikavisiitillä -Ahne poni.
Kiiruhdin suoraan talliovesta sisään ja pöllähdin varustehuoneseen sellaisella vauhdilla, että kompastuin ovensuussa mattoon ja lennähdin naamalleni. Kikattaen nousin ylös ja katsoin Siniä, joka istuskeli sohvalla. "Ai moi, räjähtävä sisääntulo, vai mitä?", nauroin vielakin ja jätin laukkuni hyllyyn. "Joo, kannattaa varmaan vähän rauhoittua", Sini naureskeli. Menin takaisin ulos pihalle ja avasin Niilon pihaton portin. Poni kääntyi katsomaan tulijaa ja lähti laiskasti köpöttelemään portille. Menin sitä vastaan ja kumarruin rapsuttamaan ponia otsasta. "Sori Niilo, on ollu vähän kiireitä. En ole käynytkään viikkoon tallilla. Tänäänki mun pitää lähtee aikasin. Mutta ehditään me käydä kävelyllä maastossa. Naksautin riimunarun kiinni Niilon riimuun ja lähdimme kävelemään tallille päin. Ulkona oli tänään ihana aurinkoinen sää, joten sidoin Niilon harjauspuomille kiinni ja lähdin hakemaansen harjoja tallista. Tällä kertaa avasin oven hieman rauhallisemmin ja virnistin Sinille. "Mä alan oppia, en kaatunu tällä kertaa", vitsailin ja nostin hoitsuni harjapakin syliini. "Niin, en ehdi tänää ratsastaa Niilolla, mut ajattelin mennä taluttelee ja syöttelee sitä maastoon." Sini nyökkäsi keskittyen hevoslehteensä. Kun palasin ulos, Niilo-riiviö söi kauempana ruohoa kentän reunalta ja vilkaisi nolona minua, kun marssin nappaamaan sen kiinni. Ori antoi onneksi kiltisti kiinni. Talutin sen takaisin harjauspuomille ja aloitin harjailun. Niilosta lähti taas kamalasti tarvikarvaa irti. Poni oli kiltisti ja antoi minun puhdistaa kaviot nätisti. Suljin harjapakin ja irroitin Niilon riimunnarun puomista.
Lähdin taluttelemaan Niiloa tallipihalta laitumille päin. Poni olisi heti halunnut syöksyä syömään ruohoa, mutta pidin sen tiellä. Kun pääsimme tallin alueelta pois metsätielle, annoin Niilon syödä ojan reunoilta ihanasti vihertävää heinää. Melkein teki itsenikin mieli liittyä poni seuraan mussuttamaan sitä. Samalla kun Niilo söi sydämensä kyllyydestä, minä kuunteli iPodista musiikkia ja annoin ponin syödä... ja syödä.. ja syödä.... Pian totesin kuitenkin, etten välttämättä haluaisi hoitoponistani elävää pullaa, ja meidän oli lähdettävä takaisin päin. Niilo joutui jättämään tärkeimmän asian maailmassa, ruuan taakseen.
Tallissa, tai siis tallipihalla harjasin Niilon ja talutin sen takaisin pihattoonsa. Taputtelin sitä hetken. Sitten minun olikin jo kiiruhdettava bussipysäkille. Kävin vielä tallissa viemässä ponin harjat takaisin ja hakemassa laukkuni. "Moikka, pitää mennä jo nyt. Tuun varmaan huomenna, jos vaan koululta ehdin", sanoin Sinille ja pian kävelin tallitiellä jättäen taakseni Unikon tallin.
♥= Tupsu & ahne poni Niilo 7HM
Sini: Ällistyttävää hoitoa, olet oikea aarre (: Niilokin antaa märän kaurapusun kiitokseksi hyvästä hoitamisesta. ^^ P.s. Kisojen tuloksia kannattaa vilkaista, mielestäni teillä meni Niilon kanssa oikein hyvin! Voisit osallistua ponskilla myös tuleviin koulukisoihin, jos vain kiinnostaa (:
|
|
|
Post by Tupsu on May 20, 2009 14:01:22 GMT 2
20.5.09 ~ Kevätsade.Mielestäni ihan ok onnistunut kuva. Ainakin pirteä, vaikka sää onkin sateinen. Rakkaan hoitoponin kanssa synkästä päivästäkin saa valoisan <33 8HM Sini: Ihana kuva! Ilma näyttää sateiselta ja kurjalta, mutta karvainen poni ja iloinen hoitaja nauttivat kummatkin rennosta kävelyretkestä ja toistensa seurasta. Haluaisitkos, että pistän tämän kuvan Niilon sivuille? Palkinnoksi saisit piirtämäni kuvan teistä kahdesta, nyt kun sain inspiraatiota tästä söpöstä piiroksestasi. (:Joo kyllä se käy, kiva että tykkäsit kuvasta (:
|
|
|
Post by Tupsu on May 21, 2009 9:26:58 GMT 2
21.5.09 ~ Pesulla (:Anteeksi tämä kuvien tulva^^ Olen nyt innostunut piirtelemään vähän liikaa kuvia Niilosta. En laittanut tällä kertaa suoraan kuvaksi, koska paintilla pienennetty versio on suttuisen näköinen, vaan linkiksi niin kuvan pitäisi näkyä vähän selvempänä. Mutta tämäkin ihan hyvin onnistunut, ainakin poni on, samaa en sanoisi ihmisestä... Kirjoittelen tänään varmaan vielä tarinankin, ettei hoitaminen jää ihan kuvapainotteiseksi. Tämänkin kuvan saat laittaa Niilon sivuille, jos kiinnostaa (: merliinipouni.webs.com/niilotupsupesu.jpgSini: Ällistyttävän suloinen piirrustus! Rakastan ponia, ihmistä, taustaa ja kuvan tunnelmaa. (: Toteutus on onnistunut erinomaisesti, hienoa että Niilokin pääsi välillä pesulle (: Loman jälkeen ainakin yritän piirtää teille jonkinlaista palkintokuvaa, todella hyvää hoitoa, jatka vaan samaan malliin! : )
|
|
|
Post by Tupsu on May 21, 2009 12:47:00 GMT 2
21.5.09 ~ Hikitreeniä aurinkoisena päivänä.
"Mä haluun mukaan tallille!" pikkusiskoni ärsyttävä kitinä seurasi perässäni, kun rymistelin eteiseen vetäen hupparia päälleni ja kenkiä jalkaan. "Mikset sä vois ottaa mua mukaan? En mä häiritse sua, oo niin kiltti jookoo!" siskoni inisi ja yritti päästä ohitseni ulos. "Joo tietysti. Sähän oot aina sellanen pikku enkeli", sanoin sarkastisesti. "Kato, Nalle Puh on tuolla!" Sillä aikaa kun siskoni katsoi innoissaan keittiöön, minä luikahdin ovesta ulos ja hihittelin mennessäni. Lenkkarit lennättivät soraa pihalta, kun juoksin ehtiäkseni bussiin.
Matka Unikkoon tuntui taas puuduttavan pitkältä, mutta kun bussi pysähtyi tallin lähimmälle pysäkille, tanssahtelin iloisesti ulos ja vedin syvään henkeä. Raikasta kuusentuoksuista ilmaa. Tallipihalla ei taaskaan ollut ketään. Tarkemmin katsottuna kentällä Sini hyppäsi Kaikalla pieniä erikoisesteitä. Moikkasin tyttöä ja kuuntelin, mitä tällä oli asiana. " Jaksaisitko puhdistaa noi loput karsinat, kun mun pitäisi liikuttaa Kaikka ja sen jälkeen ruokkia hevoset. Pihatto on siivottu ja Anssin karsina myös. Eli sun ei tarttis muuta kun ne kolme karsinaa." Nyökkäsin ja avasin tallin oven. Kottikärryt oli jätetty Kaikan karsinan eteen. Kävin viemässä laukkuni tyhjään varustehuoneeseen ja palasin hommiin. Tartuin talikkoon ja aloitin tyhjästä Kaikan karsinasta. Sitten siirryin Pirren ja lopuksi puhdistin Maikin karsinan. Hommaan kului alle vartti. Vein kottikärryt pois ja lakaisin käytävän. Sitten menin varustehuoneeseen ja puhdistin Niilon harjat, harjasin satulahuovan ja satulavyön puhtaaksi. Pyyhin Niilon suojat märällä pyyhkeellä ja puhdistin nekin. Otin repustani omenan ja lähdin pihatolle päin huhuillen Niiloa. Poni oli kumartuneena polvillaan aidan vieressä ja yritti epätoivoisesti kurkotella aidan toisella puolella kasvavan keväisen ruohon perään. En voinut olla nauramatta. Niilo nousi ketterästi ylös ja ravasi vähän aikaa, ennekuin tuli portille minua vastaan. Omena kelpasi ponille ja kiitokseksi se antoi minun taluttaa itsensä talliin. Vein orin pesukarsinaan ja sidoin sen kiinni. Hain varustehuoneesta Niilon puhtaat harjat ja aloitin ponin harjaamisen. Tumma karva oli lämmin kättä vasten, eikä ihme; ulkona oli mahtava ilma, liki 22 astetta ja pilvetön taivas. Harjailin ponia ainakin puoli tuntia, unohduin välillä jynssäämään yhtä kohtaa minuuteiksi, jolloin Niilo huomautti minua ravistelemalla päätään. Puhdistin pikkuriset ja kevyet kaviot muutamalla ranneliikkeellä. Harjasin pään ja jalat ja kavioharjalla kuurasin kaviot mutamöykyistä puhtaaksi. Laitoin niihin vähän kaviorasvaa ja taputin työn päätteeksi Niiloa. Otin harjalaatikosta suojat ja laitoin ne ponille etusiin. "Kiltti poika. Et sä ole enää niin vallaton, sä taisit testata mua sillon aluksi!" nauroin ja halasin oria kevyesti. Kannoin ponin harjalaatikon varustehuoneeseen ja palasin mukanani satula ja ponisuitset. Satuloin vikkelästi Niilon ja kiristin vyön, ennenkuin se ehti ärsyyntyä. Uusi kirkkaankeltainen satulahuopa ja puhdas poni näyttivät hyvältä yhdessä. Länttäsin kypärän päähäni ja laitoin hanskat käteen. Sitten laitoin ponille suitset ja talutin sen ulos pihalle auringonpaisteeseen. Kentällä Sini laskeutui juuri Kaikan selästä ja nosti jalustimia. "Ai sä lopetit just, mä varmaan pääsen sitte sinne kentälle", juttelin ja talutin Niilon portille ja portista sisään. Sini nyökytteli ja lähti Kaikan kanssa talliin. Talutin ponin kaartoon ja laskin jalustimet. Kiristin vyötä vielä yhdellä reiällä. Sitten kiipesin selkään. Jalustimet olivat sopivan mittaisia, joten annoin ponille pohkeita. Aluksi annoin Niilon kiertää uralla pitkin ohjin. Kymmenisen minuutin kuluttua aloin kerätä ohjia lyhyemmäksi ja ohjasin ponin kävelemään vähän uran sisäpuolella, ettei se löntystäisi vanhalla uralla. Niilo oli aluksi vähän laiska, mutta vähän kun sitä muistutti raipalla, niin kyllä meni reippaammin. Sitten aloitimme ravityöskentelyn. Niilo yritti kokoajan mennä takaisin vanhalle uralle. Tein paljon voltteja ja siirtymisiä, koska olin huomannut sen auttavan Niilon ratsastettavuuteen. Siitä tuli paljon herkempi, kun sen kanssa teki muutakin kuin meni robottimaisesti uralla. Sini tuli tallista ulos rehukärryn kanssa. Hän oli menossa viemään pihattoon heinää ja vilkutti minulle. "Miten menee, onko poni ollu kiltisti?"Sini huikkasi ja pysähtyi. "Joo on ollu yllättävän nätisti. Voisitsä tulla tekee tänne pari estettä, sitten ku oot käyny ruokkimassa Pertun ja Rillan?" kysyin ja käänsin Nilon pääty-ympyrälle, jotta kuulisin Sinin vastauksen. "Kyl mä voin. Muistitko laittaa Niilolle suojat?" Sini vastasi ja lähti työntämään kärryjä pihatolle päin. Myöntelin nyökytellen ja aloitin laukannostot, ensin pitkillä sivuilla, sitten koko uraa ympäri laukaten. Niilo nosti napakasti laukan ja laukkasi pikkuruista laukkaansa reippaasti. Pian Sini tuli ja teki kaksi estettä. Toisen pienen ristikon, toisen 50 cm pystyesteeksi. Sini istahti aidalle katselemaan hyppäämistämme. Nostin jälleen laukan ja tulin ensiksi ristikon. Niilo hyppäsi vähän liian korkealta, mutta hyvin. Taputin sitä ja jatkoin laukassa. Vaihdoin ravin kautta laukan ja suunnan ja tulin toisesta suunnasta ristikon. Sini kehui yhteistyötämme. Ravasin sen aikaa kun Sini korotti riskikonkin pystyksi ja kiipesi takaisin aidalle. Lähestyimme reippaasti laukassa ensimmäistä pystyä. Niilo hyppäsi hyvin, mutta päättikin hypyn jälkeen kiskaista päänsä alas. Minä lensin varomattomana kaulalle ja jäin siihen roikkumaan. Niilo käytti tilanteen hyväksi laukkaamalla kentän kulmaan syömään. "Pohjetta Tupsu, laita Niilo ruotuun! Se ei saa vedellä sinua minne se haluaa!" Sini kailotti aidalta. Kipusin takaisin oikealle paikalle satulaan ja käytin raippaa. Niilo lähti ravaamaan uraa pitkin. Annoin laukka-avut ja poni nosti pyörivän laukan. Tulimme ekan pystyn uudestaan ja jatkoimme toiselle esteelle. Yli meni ja hienosti menikin. "Parempi! Hienoa Tupsu!"Sini kehui ja laskeutui korjaamaan esteet pois. Minä ravasin Niilolla uralla ja tein loppuverkkaa. Rehkiessä tuli kuuma. Viiden minuutin ravin jälkeen siirsin Niilon käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat. Taputtelin ponia paljon kaulalle. Kaarrossa tuli alas selästä, nostin jalustimet, löysäsin vyötä ja lähdimme talliin.
Pesarissa riisuin varusteet Niilolta ja vein ne pois varsutehuoneeseen. Otin suojat pois ja harjasin Niiloa taas liki puoli tuntia. Puhdistin kaviot ja sitten olinkin valmis. Hain ponille palkinnoksi hyvästä työstä porkkanan ja talutin sen pihattoonsa. Niilo lähti pukitelleen tiehensä, heti kun pääsin sen irti. nauraen suljin portin ja kävelin takaisin talliin vihellellen iloisesti. Kävin siivoamassa jälkeni pesarista, hain laukkuni ja lähdin bussipysäkkiä kohti. Jälleen oli ihana päivä ihanalla tallilla ihanan ponin kanssa. (:
♥: Tupsu ja Niilo
10HM!
Sini: Teidän välillenne on syntynyt ihan uskomattoman tiukka side, jota ei noin vain voi rikkoa - sen huomaa mahtavasta tiimityöstä ja sujuvasta yhteishengestä! En kyllä ikinä voisi korvata sua kenelläkään toisella hoitajalla, uskonpa että sä olet varmaan ainoa jonka kanssa se on ikinä mennyt noin nätisti ja toiminut noin yhteistyöhaluisesti. Kiitos Tupsu mahtavasta hoitamisesta, jatka samaan malliin! (; <3
|
|
|
Post by Tupsu on May 31, 2009 15:22:05 GMT 2
31.5.09 ~ Pieni poni isolla kesälaitumella <3merliinipouni.webs.com/niilo4.jpgEli tällainen kuva sitten tälläkertaa. Kesäisestä ilmasta ja koulun päättymisestä inspiroituneena päätin piirrellä käden parannuttua tällaisen kesälaidunkuvan, missä Niilo on päässyt maistelemaan vähän ihanaa vihreää ruohoa ja voikukkia <3 11HM Sini: Uijh, Niilo on syötävän suloinen tässä kuvassa! Kaikki on onnistunut täydellisesti - poni, riimu, tausta ja puut (<3). Hieno kuva, josta todella näkee Niilon olevan mielissään päästyään nauttimaan kesästä ja tuulettumaan vihreille laitumille.
|
|
|
Post by Tupsu on Jun 1, 2009 11:16:59 GMT 2
1.6.09 ~ Hulluna kesästä, karkulaisia...
Kesäloma, kesäloma, kesälooooma! Olisin voinut melkein pomppia ilosta. Vihdoin taas yksi kouluvuosi oli takanapäin ja loputtoman tuntuinen hevosten täyttämä kesäloma edessä. Olisi leirejä, kisoja, ratsastusta, uittamista, tallilla puuhailemista ja jäätelöä! Kesäsade yllättäisi kuivan kauden jälkeen ja seuraavana päivänä luonto olisi raikas. Ei yhtään lunta, ei yhtään kylmää tallilpäivää, milloin pitäisi kietoa kaulaliinaa tiukemmin ympärilleen tai hytistä ulkona pakkasessa. Talvi oli oli!
Unihduin melkein kokonaan ihaniiin kesäunelmiini, etten meinannut aluksi huomata tallia ollenkaan. Kävelin vaistomaisesti tallinovelle, mutta vasta Sinin äänen kuullessani havahduin. "Ai moi! Eiks ookki ihanaa kun on kesä ja loma ja hevoset eikä koulua ollenkaan? Ihan superii, ehtii tallillekki useemmin kun ei tartte mädäntyy sisällä tekemässä läksyjä! Kesää.." pälätin ihan hullusti ja tanssahtelin Sinin luokse. Tyttö nauroi ja läiskäytti yhden hänen vertaan vaanivan hyttysen hengiltä. "Joo kesä ja itikat, ja kärpäset, ja ampparit, ja muurahaiset.." Sini vitsaili ja työnsi heinäkärryt tallinovesta sisään perässäni. Tallissa kaikki oli ennallaan, mutta karsinat tyhjiä. Meinasin kysyä, oliko hevoset jo laitumella, mutta Sini ehti ensin. "Nii, ponitkin saa nauttia nyt vihreestä ruohosta. Olisitpa nähnyt Rillan kun se pääsi laitumella, pieni ihan sekosi. Se ei oikeen osannut päättää, söisikö, vai piehtaroisiko vai laukkaisiko vai pukittelisiko", Sini kertoi naureskellen. Hihitin miettiessäni mitäköhän Niilo oli keksinyt kesän aloitus jekukseen. Kysyin vielä saisinko kuitenkin hakea Niilon laitumelta hoidettavaksi ja saisiko sillä ratsastaa vaikka olikin kesä. "Juu kyllä tottakai, parempi ettei poni ihan liikoja liho. Muista vaan sitten varoa, ettei muut ponit karkaa, kun haet Niiloa", Sini sanoi. Vein laukkuni varustehuoneeseen ja kaivoin mehupullon esille. Oli ollut pakko varustautua mehulla, koska sellaisessa kuumuudessa kärsii helposti nestehukasta. Lähdin varustehuoneesta ulos ja menin tallipihalle tähyillen kauemmas laitumille. Laitumet oli aika kaukana, joten en erottanut poneista Niiloa. Lähdin laitumelle päin. Kukaan poneista ei edes vaivaantunut nostamaan päätään, kun tulin portille ja huutelin niitä. Avasin portin ja suljin sen perässäni. Jouduin tarpomaan jonkun aikaa, sillä lauma laidunsi laitumen kauimmaisessa reunassa lukuunottamatta Maikkia, joka oli löytänyt maukasta ruohoa portin läheltä. Huutelin Niiloa kävellessäni. Ori syöpötteli kovalla kiireellä, ihan kuin olisi halunnut imuroida kaiken itselleen. Pysähtyin ponin eteen ja maiskutin vähän. Ei mitään rektiota. "Syöppökö sinä olet vai muuten vaan kuuro?!"sanoin kovalla äänellä ja tartuin ponin riimuun vetääkseni sen pään ylös. Poni laittoi kovasti vastaan , mutta suostui mukaani, kun tunnisti minut. Höpötin Niilolle niitä näitä matkalla portille. "Pitää mennä vähän liikkumaan, ettet sinä liho liikaa", nauroin. Kun portti oli turvallisesti kiinni, talutin Niilon tallin viileyteen. Pesuboksissa sidoin ponin kiinni ja lähdin hakemaan harjoja ja suitsia varustehuoneesta. Harjailin Niiloa taas pitkän aikaa ja puhdistin sen kaviot. Ori ei enää temppuillut yhtään, vaikka harjasinkin sen vatsaa tai hyörin sen ympärillä.
Pian oli valmis harjauksen puolesta. Avasin ristitykset suitsista ja laitoin suitset pyöreän ponin päähän. Niilo pureskeli kyllästyneenä kuolaimia. "Tänään mennään ilman satulaa maastoon", ilmoitin ponille ja länttäsin kypärän päähäni ja otin raippani mukaan.
Tallipihalla nousin selkään, ja pääsinkin pienen ponin selkään kunnialla, vaikkei sillä satulaa ollutkaan. Lyhensin heti ohjia vähän, siltä varalta, jos Niilo vaikka päättäisikin rynnätä johonkin. Leppoisa maastoretkemme alkoi, kun napautin pohkeella ponin kylkiin. Ohjasin Niilon heti ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle ja seurasin kaartuvaa tietä katseellani. Puut suojasivat jonkun verran auringolta, mutta hyttyset kiusasivat meitä koko metsälenkin ajan. Seuraavassa, kaupunkiin johtavassa risteyksessä valitsin vasemmalle johtavan reitin. Jonkun aikaa käveltyämme lyhensin ohjat ja siirsin ponin raviin. Niilo köpötteli aika laiskasti ja vaati muutaman näpäytyksen ennenkuin ravasi reippaasti. "Taidat unelmoida vieläkin ruohosta", sanoin ja taputin ponia. Laukkasuoralle tultaessa Niiloa ei kiinnostanut yhtään laukata, enkä minäkään jaksanut sitä siltä vaatia. Olisin kuitenkin lentänyt alas ja olisi voinut sattua vaikka mitä. Pysyttelimme siis laukkasuoran ajan aina järvelle asti ravissa. Näkinjärven nähdessäni minulle tuli hirveä halu päästä uimaan tai uittamaan ponia. Niilokin valpastui, kun näki sinisen järven. Ennen kuin ehdin antaa mitään apuja, ori ponkaisi laukkaan ja läiskytteli veteen. "Huuiii", pääsi suustani kun liu´uin ponin selästä kylmään veteen. Niilo päätti juoda vähän, mutta ei sentään karannut. Nauraen, ja litimärkänä kiipesin takaisin selkään ja ohjasin ponin kuivalle maalle. "Eiköhän me kastuttu ihan tarpeeksi." Kypärästäni valui vettä silmille ja paita oli märkä, mutta se ei haitannut. Ravasimme vielä loppumatkan ja siirsin Niilon käyntiin kun käännyimme maastoradalta pois. Taputtelin reipasta ratsuani paljon ja annoin sille pitkät ohjat.
Tallipihalle saapuessamme näin huvittavan näyn. Kaikki ponit irti ja Sinin juoksemassa niiden perässä. Tyttö oli saanut jo Rillan ja Anssin kiinni ja nämä oli lukittu lähimpään tarhaan. En voinut muuta kuin nauraa ja viedä Niilon äkkiä talliin. Talutin orin yhteen tyhjään karsinaan ja riisuin äkkiä suitset sen päästä. Suljin oven ja menin Sinin avuksi ottamaan poneja kiinni. Pirre oli saatu kiinni. Enää kaksi poni juoksenteli vapaana tallipihassa. Perttu ja Maikki söivät vierekkäin tallin edessä kasvavaa ruohoa. "Tuu auttaa Tupsu, ponit karkas! En tiedä miten, varmaan portin ali tai yli", Sini huusi jo kaukaa. Yhteistyöllä saimme molemmat karkulaiset kiinni ja vartin kuluttua kaikki ponit oli taas turvallisesti aitojen sisällä. Kaikka katseli ihmeissään kun ponit palasivat karkuretkeltään. Naureskellen menimme takaisin talliin ja minä harjasin vielä Niilon pesukarsinassa. Annoin ponille omenastani puolet ja talutin senkin vielä laitumelle. Niilo ei jaksanut lähteä kauemmaksi, vaan jäi portin viereen syömään voikukkia ja ruohoa. Lähdin takaisin talliin ja pesin kuolaimet ja pyyhin vähän Niilon suitsia. Istuin hetken viilentymässä varustehuoneen sohvalla litkien mehua ja lukien hevoslehtiä. Puolen päivän jälkeen minun oli lähdettävä kotiin. Moikkasin Siniä ja lupasin tulla pian uudestaan. Muutama hyttynen seurasi minua bussipysäkille asti, montakohan pistosta sain ensimmäisen lomapäivän aikana?
tee piste Tupsu ja Niilo
12 HM
Sini: Kiva tarina, jossa kerrotaan ihanasta, ensimmäisestä kesälomapäivästä. Hyttysiä ja muita ötököitä riittää ainakin tarpeeksi. Ihana tuo kohta, jossa molskahdat veteen ja Niilo jää ihan onneissaan juomaan viileää järvivettä. : )
"Muutama hyttynen seurasi minua bussipysäkille asti, montakohan pistosta sain ensimmäisen lomapäivän aikana?" Hauska lopetus! (:
|
|