Niilon hoitovihko

[Tupsu]

2.6.09 ~ Because you live... I live <3

"Juu juu, tuu nyt. Hei Niilo! Käyttäydy, poni", yritin saada Niiloa mukaani laitumelta. Ponista oli tullut ihan mahdoton laidunkauden alettua. Shetu oli ihan kokoajan ruohon perään eikä jaksanut käyttäytyä ollenkaan. Hermot meinasi mennä.
Nykäisin narusta, jotta saisin Niilon pyörimisen loppumaan. Otin molemmilla käsilläni kiinni riimunnarusta, jonka olin laittanut vielä varmuuden vuoksi Niilon turvan ympäri.
"Niilo lopeta! Et pure!", jouduin komentamaan hoitopalleroani lujalla äänellä.
Ryökäle meinasi turvautua kovempiin keinoihin päästäkseen takaisin syömään. Meni aikansa ennen kuin sain sen portista uloa ja sillonkin sen meinasi karata. Mutta kyllä sen jälkeen ku näytin sille, ettei tästä nyt mennä yli tai ympäri, poni suostui kävelemään talliin kiltisti.

Sini ja Sanni juttelivat jotain tallin edessä. Olin kuullut Siniltä Rillan uudesta hoitajasta, joten tervehdin iloisesti tätäkin samalla kun Siniä.
"Ponista on tullu ihan hullu, sain tapella kymmenen minuuttii pelkästään sen takia, että tämä halusi syödä."
Yhtäkkiä Sini alkoi kikattaa ihan hillittömästi. Katsoin häntä hieman kummastuneesti.
"Ei se ollu yhtään hauskaa!"tokaisin ärtyneesti, siitä että Sini nauroi ponnistuksilleni.
"Ei se...vaan Niilo...katso Niiloa!"Sini sai sanottua hekotuksensa välistä.

Sitten ymmärsin, mille Sini nauroi ja Sannikin hymyili; Niilo näytti kieltä ihan kuin olisi halunnut nauraa sanoilleni ja sille, että tappelin kymmenen minuuttia sen kanssa saadakseni sen pois laitumelta. Yhdyin mukaan tyttöjen nauruun ja talutin Niilon sisälle talliin.
"Vai olet sinä alkanut nauramaan selän takana", hihitin ja sidoin ponin kiinni seinässä olevaan renkaaseen. Kipitin hakemaan Niilon harjapakkia. Kun palasin, poni seisoi suussaan hikiviila, jonka se oli ilmeisesti pöllinyt pesuboksin tarvikekorista.
"Hölmö, kylläpä sitä nyt tänään pelleillään", huokaisin ja kävin paluttamassa hikiviilan paikalleen.
Niilo katsoi minua tylsistyneenä ja alkoi vuorostaan heiluttaa päätään. Siinä vaiheessa alkoi pinna pettää, mutta pakottauduin hengittämään syvään ja komensin vähän Niiloa. Aloitin harjailun ja ihme kyllä, Niilo ei enää pelleillyt.

Harjauksen ja kavioiden puhdistuksen jälkeen palautin harjapakin paikalleen varustehuoneeseen ja hain suitset sekä satulan. Puolivälissä matkaa varustehuoneesta pesuboksille käännyin ympäri ja kävin palauttamassa satulan. Nythän oli kesä! Ei olisi oikein Niilollekkaan, että sen pitäisi raataa satula selässä.
Niilo otti kiltisti kuolaimet suuhunsa ja olimme valmiita pian, minun piti vain hakea kypärä ja raippa.

Kentällä nousin Niilon selkään. Poni oli jo pirteämmällä tuulella eikä enää haikaillut laitumelle. Tuttu pyöreä selkä, ehkä vähän pyöreämpi kuin eilen?
"Sinä poksahdat kohta, syöt ihan liikaa", juttelin Niilolle ja annoin vähän pohjetta.
Aurinko ei paistanut niin pahasti, että olisi ollut tukalaa ratsastaa kentällä. Annoin Niilon kävellä vapain ohjin uralla alkukäynnit. Pörrötän Niilon tummaa harjaa ja aikamme käveltyä lyhennän ohjat tuntumalle. Vaihdoimme suuntaa täyskaarrolla ja aloin ottamaan siirtymisiä käynnistä raviin. Niilo tallusteli kylläkin laiskasti, aivan liian laiskasti. Minun ei tarvinnut muuta kuin kohottaa raippaa, niin shetu kiihdytti pikkuiseen kipitysvauhtiin ja jalat nousivat maasta kuin ompelukoneella. Tik tik tik tik...Yritin istua tiiviisti harjoitusravissa ja saada ponia hallittua pienillä pidätteillä. Jatkoin koko uraa ravissa ja kevensin nopeaan tahtiin pikkiriikkisessä tiktyksessä. Niilo alkoi kuunnella paremmin ja nauttia työskentelystä, sillä ensimmäistä kertaa poni jousti vähän kaulastaan eikä vaan ryysännyt pää korkealla eteen. Laukkakin jopa nousi nätisti ilman kiitoravipätkää ennen laukannostoa. Tein muutamia laukannostoja ja vaihdoin sen jälkeen suuntaa. Ratsastin paljon ympyröitä ja laukkasimme ympyrällä, jottei työ kävisi yksitoikkoiseksi. Kerran meinasin tipahtaa, kun joku lintu lennähti puskasta ja Niilo teki kivan pienen sivuloikan säikähtäessään sitä. Tunti hurahti nopeasti kun meillä oli hauskaa. Harvat koulutunnit maistuu ratsastajalle ja ponille niin hyvin. Taputin Niiloa ja hyppäsin alas selästä.

Tallissa oli epätavallisen hiljaista. Kukaan ei ollut karsinassa. Talutin Niilon pesuboksiin ja riisuin siltä suitset. Laitoin ponille keltaisen riimunsa ja sidoin sen kiinni. Hain harjat ja aloitin harjailua.
Sini tuttu nauru kantautui korviini jo kun ovi narahti. Yksi vilkaisu kertoi, että Sini toi Kaikkaa sisälle, mutta puoliverinen oli yltäpältä kuivuneessa mudassa.
"Jollain on ollu hauskaa", Sini virnisti ja käänsi orin sen omaan karsinaan."Ajattelin lähtee maastoon, tuutko mukaan vai olitko jo ratsastamassa?"
"Joo tulin just kentältä", sanoin puhdistaen ponin kavioita. rapsutin ponia otsasta ja kumarruin sulkemaan harjapakkia. Siirryin äkkiä kauemmas, ettei Niilo saisi oivaa maalitaulua ja kaataisi minua. Kiikutin harjapakin ja suitset varustehuoneeseen. Sanni puhdisti Rillan varusteita tuolilla ja kohotti katseensa kun ovi aukesi.
"Moi. Miten Rillan kanssa on sujunut?"kysäisin ja istuin sohvalle limupulloni kanssa.
Sanni myönteli, että hyvin oli mennyt ja kehui Rillaa maasta taivaaseen söpöksi poniksi.
"Nii, onhan se. Oon joskus ajatellu, millainen Rillan ja Niilon varsasta tulisi. Varmaan joku ylisöpö otus. Pitääkin ehdottaa Sinille", virnistin ja häivyin takaisin Niilon luokse pesuboksiin.

Poni töllisteli pirteästi korvat hörössä kun irroitin riimunnarun seinästä ja tuli nätisti mukanani ulos. Päätin taluttaa ponia vielä vähän tallin ympäri ja vasta sitten laitumelle. Niilo oli kiltisti ja hörähti vielä niin söpösti että sydämeni suli. Laitumelle päästyään se laukkasi rinnettä alas muiden luokse ja tervehti ystäviään orimaisella hirnunnalla.
Hymyillen lähdin takaisin tallille ja menin varustehuoneeseen pesemään Niilon suitsia. Puhdistan vielä harjat ja sitten lysähdän sohvalle. Ikkunasta näkuu Sinin ja Kaikan puiden varjoon loittonevat hahmot. Hymyilen onnellisena ja uppoudun vanhaan hevoslehteen, jonka löysin pöydältä.

♥: Tupsu ja Niilo

Sini: Hauska tarina, jossa huumoria ei ole säästelty : D Oli mukava lukea teidän hauskoja kommeluksia, joista selvitään aina huumorilla! Varsaehdotus harkinnassa, harkinnassa... (;

[Tupsu]

2.6.09 ~ Kesäilta Unikossa.

merliinipouni.webs.com/niilo5.jpg

Ei kyllä tullut niin hyvä kuin olisi voinut tulla...Taustasta pidän, mutta ponissa on jotain...vähemmän onnistunutta. Tärkeintä oli kuintenkin se tunnelma, mikä kuvassa mielestäni onnistui. Lämmin kesäinen ilta ja poni, joka viettää onnellisesti elämää laitumella. <3

14 HM

Sini: TAUSTA <3 Aivan täydellinen maisema iltahämärästä. Niilon mahakin kasvaa koko ajan vain lisää, eli treeniä pukkaa teillekin vielä kesän aikana! ; ) Niilon harja on letitetty nätisti ja se näyttää nauttivan ansaitusta kesälomastaan.

[Tupsu]

3.6.09 ~ Kengurut vauhdissa!

Aamu oli tuskin ehtinyt sarastaa, kun jo hyppäsin ensimmäiseen bussiin ja matkustin tutun matkan pienelle ponitallille. Keltaiset seinät erotti jo kaukaa, mutta tallipihassa oli hiljaista.
Kävelin hiekkatietä nopeaan tahtiiin. Kun tulin tallipihaan, erotin päärakennuksessa liikettä. Sini se varmaan siellä.
Laitumien portit olivat auki. Ihmetellen kipitin sulkemaan ne, kunnes huomasin Heidin ja Sannin, jotka kurkkasivat ponien takaa.
"Ei tarvii laittaa porttia kiinni, Sini käski meidän hakea shettikset talliin. Niitä pitäisi liikuttaa", Heidi kertoi ja talutti Pertun portista ulos."Sä voit varmaan hakee Niilon?"
Nyökyttelin ja otin orin kiinni. Poni katsoi minua pitkään suurilla nappisilmillään ja yritti sitten näykkäistä sormistani. Olin nopeampi ja näpäytin ponia turvalle huonosta käytöksestä.
"Taidat testata vieläkin, etkö jo usko ettei mene läpi", höpötin ponille taluttaessani sen Rillan perässä talliin.

Tallissa vein Niilon tyjään karsinaan ja suljin oven.
"Mistä lähtien ponit pitää liikuttaa seitsemältä aamulla?"kysyin hieman hämmentyneenä.
"Sini sai älynväläyksen ja halusi sen toteutettavan heti...",Sanni aloitti.

"Noh, onkos ponit valmiina irtohypytykseen?"Sini kysyi reippaasti ja katsoi kysyvästi meitä kolmea.
Virnistin ja mietin pääsisivätköhän ponit kesämahalla edes ristikkoja.
"Kunhan harjaatte vähän, niin se riittää. Tuokaa ponit sitten kentälle. Minä menen pystyttämään sinne estekujaa", Sini poistui vihellellen.

Kipaisin hakemassa Niilon harjapakin ja aloin harjaamaan sitä ensin kumisualla. Seuraavaksi tartuin pölyharjaan ja harjasin hetken molemmilta puolilta. Niilo pyöri karsinassa niin paljon, että minun oli sidottava se kiinni.
"Seis poni, seiso äläkä pyöri", tokaisin ja vaihdoin pölyharjan pehmeään harjaan.
kavioiden puhdistuksen jälkeen olin valmis.

"Ollaanko siellä valmiita?"kurkkasin viereiseen karsinaan, missä Heidi odotteli Pertun kanssa.
"Tottakai", tyttö hihkaisi.
Meni vielä muutama minuutti, kun odotimme että Sanni olisi valmis. Talutimme ponit jonossa kentälle, mihin Sini oli koonnut kiitettävän estekujan.

Estekuja sisältyi yhdelle pitkälle sivulle rakennetuista ristikoista, jotka tuskin nousivat maasta ja Sini oli asettanut puomeja myös pituussuunnassa esteiden viereen, jottei ponit oikaisisi pois esteiltä.
"Valmiina? Voitte talutella poneja ensin käynnissä vähän tässä minun ympärillä. Ja sitten kun sanon niin ravuutatte ponit yksitellen kujaan. Ne hyppää luultavasti laukassa", Sini selosti.
"Tai pysähtyy esteen eteen", hihitimme, mutta kaikki vaikeni kun Sini katseli meitä toruvasti. "Eipäs nyt olla pessimistejä."

Niilo käveli tarmokkaasti, tiesin että se tykkää esteistä, joten ori tuskin kieltäisi esteellä. Perttu sen sijaan näytti ensialkuun vähän laiskalta.
"Rilla voi tulla ensin!"Sini kajautti ja Sanni lähti taluttamaan tammaa kujaa kohti ravissa. Pari metriä ennen ensimmäistä estettä Sanni päästi irti ja Rillahan hyppäsi kiltisti molemmat ristikot. Seuraavaksi tehtävän suoritti Perttu, sekin tyylillä.
"Niilo", Sini kutsui ja minä lähdin taluttamaan ponia kujalle.
Tyytyväisenä otin ponin toisesta päästä kujaa kiinni, kun sekin oli suorittanut tehtävän helposti.
Sini päätti nostaa vähän esteitä. Ensimmäisestä ristikosta hän teki 40 cm pystyesteen ja jälkimmäisestä 50 cm.

Jälleen kerran kaikki ponit hyppäsivät nätisti. Niilo vetäisi vielä pienen pukkisarjan esteiden jälkeen.
"Hyvä. Päästetään ponit sitten laukkaamaan uralla, niin ne toivottavasti hyppää peräkkäin", Sini ohjeisti ja me päästimme ponit laukkaamaan peräkanaa possujunassa.
Ensin hyppäsi Perttu. Niilo ja Rilla seurasivat perässä ja Niilo yritti ohittaa Pertun toisella esteellä.
Me kikatimme kippurassa poneille. Yleensä niin laiskat pullaponit kilpailuvat nyt siitä, kuka sai olla ensimmäisenä hyppäämässä.
"Luulempa, että kokeillaan sitten, miten korkeita shetut pystyy hyppäämään ilman ratsastajaa", Sini innostui ja kävi korottamassa toisen esteen 70 cm ja ensimmäisen hän laski ristikoksi, jotta ponien ei tarvitsisi keskittyä ensimmäiseen niin paljon.
Tällä kertaa ponit sai mennä yksitellen. Niilo laukkasi niin innoissaan, etten olisi ikinä uskonut, että shettis innostuisi niin paljon hyppäämisestä. Samoin Perttu ja Rilla hyppäsivät hienosti.
"Kyllähän meidän ponit hypätä osaa!"Sini iloitsi onnistuneen irtohypytyksen jälkeen ja pyysi meitä viemään ponit talliin ja sen jälkeen laitumelle.

Harjailin Niiloa ainakin puoli tuntia ja yritin selvittää ponit takkuista harjaa. Totesin sen miltein mahdottomaksi hommaksi, joten rapsutteluhetken jälkeen talutin shetun takaisin laitumelle.
Poni ryntäsikin kavereittensa luokse ja pukitteli villisti.
Hymyillen lähdin talliin. Varustehuoneen ovella meinasin saada ovesta päähän, kun Sanni avasi oven toiselta puolelta.
"Oho hupsis", Sanni hihitti ja häipyi sitten.
Sini ja Heidi olivat ehtineet hoitaa hommansa ja mutustelivat mustikkapiirakkaa sohvalla. Katseeni osui uunituoreeseen piirakkaan pöydällä.
"Leivoin ihan itse!"Sini julisti suu täynnä piirakkaa.
Nauraen otin palan, hiukan epäillen Sinin leipomistaitoja, mutta hyväähän se oli! Ei sisältänyt yhtään taikinaan pudonnutta kaviokoukkua tai heinänkortta (:

♥: Tupsu & Niilo-Kenguru

15HM

Sini: "Kyllä kuri olla pitää, kaikki seitsemältä aamulla irtohypyttämään poneja. Ja sen jälkeen koemaistatte mun mustikkapiirakkaa!" : D
Silmistä valuu ihan vedet ulos kun nauran tälläkin hetkellä tätä tarinaa. Ihanaa huumoria, tää on ihan paras (otsikkokin myös)! ;D Hyvää hoitamista, piirsin teistä kuvankin, mut näät sen vasta sitten kun on leirin aika - piinaavaa jännitystä :''D
Superhyvätarinateesini

[Tupsu]

4.6.09 ~ Tarhakaverukset <3

merliinipouni.webs.com/niilomerkku.jpg

Käsin piirretty ja skannattu kuva, kamala sanoisinko. No joo skannattuna kuvasta tulee aika ruma. Ensi kerralla taas tarina. Minkäs sille vois jos tykkää piirtää (:

Sini: Kommentoinkin tätä jo tuonne Merkun hoitopäiväkirjaan vähän selkeämmin, mutta mikäs siinä, vaikka kuvia piirteletkin. Tarinat ja kuvat ovat kummatkin todella hauskoja kommentoitavia (;
/ Skannauksen vaurioita ei kyllä kuvasta huomaa, tai sit oon rillien tarpeessa... : D

[Tupsu]

5.6.09 ~ Irtohypytyskuva liittyen edelliseen tarinaan.

merliinipouni.webs.com/niiloeste.jpg

Umph..Kuva. Tuli inspis piirtää Niilo hyppäämässä ja tällainen kuvanen syntyi. Ei tarvitse ottaa HM:ää, sillä näitä kuvia nyt tulee vähän liikaa.

17HM

Sini: Kyllä, totta kai tästäkin saat hoitomerkinnän! Ihanan söpö kuva, Niilo tosiaan rakastaa hyppäämistä!
Esteen puomit ovat ihanan väriset ja taustalla olevat puut... nam! (:

[Tupsu]

5.6.09 ~ Kaikki muuttuu niin äkkiä.

Tallimatkan Unikkoon osaisin kävellä silmät kiinni. Ensin bussilla, hiekkatielle, paljon mutkaista ja kiemurtelevaa metsätietä, tallipihaan ja ovesta sisään. Näin taittui perjantaiaamunkin matka.
"Heippodei ystäväiset", tervehdin ylipirteästi laitumella syöpötteleviä poneja.
Viimeisellä laitumella minua odotti hullunkurinen näky. Ensin luulin että Niilo muuten vaan kipitti Merlinin perässä, mutta todellisuudessa shetu olikin ottanut hampaillaan kiinni Merkkuparan riimusta ja retuutti nyffiäni ympäri laidunta. Ja ylikiltti ponini se vain meni kiltisti perässä.
"Niilo, nyt irti!"sain muutettua ääneni vakavaksi, vaikka minua naurattikin. Marssin portista sisään ja menin irroittamaan Niilon hampaat Merlinin riimusta.
"Ompas sinulla hauskat leikit taas, pieni hölmö", nuhtelin ponia ja otin sen kiinni. Toisella kädellä tartuin Merlinin riimuun ja talutin ponit talliin.
Yhteiskuljetus sujui yllättävän kivuttomasti, vaikka olisin kyllä luullut, että Niilo käyttäisi mahdollisuuden karkaamiseen.
Tallissa päästin ensin Merkun karsinaansa ja sen jälkeen vein Niilon pesuboksiin. Ori yritti innoissaan päästä takaisin uuden kaverinsa luokse.
"Rauhoitu poni, kyllä sä ehdit vielä olla Merkun kanssa, koko kesän."
Kipaisin varustehuoneessa hakemassa Niilon pakin ja vasta silloin huomasin ettei tallissa ollut ketään, ei edes Siniä. Kurkkasin toimistoon, sekin oli tyhjä.
Palasin takaisin pesuboksiin Niilon luokse. Tylsistyneenä poni oli taas viihdyttänyt itseään nappaamalla hikiviilan suuhunsa ja pureskelemalla sen käyttökelvottomaksi.
"Poni!"kaikui tallissa kun näin, miten ori oli kohdellut hikiviilaa. "Mitä ihmettä mä teen sun kanssas kun sä aina oot aiheuttamassa tuhoa?"
Niilo pudotti tavaran, niin että kolahti ja käänsi nappisilmänsä minuun. Pyöräytin silmiäni ja nostin rikkinäisen hikiviilan maasta. Huokaisin ja heitin sen roskiin.
Aloitin harjaamisen. Minun oli vaikea keskittyä, kun karsinassaan Merlin kolisteli ja Niilo vastasi hirnumalla erittäin kimeästi ja kovaäänisesti.
"Olet tainnut kiintyä siihen. Tykkäät kun saat riepottaa sen riimunkin pilalle", juttelin ponille ja pyörittelin kumisukaa samalla.
Harjauksen päätteeksi puhdistin ponin kaviot ja tämä viisaana poikana tallasi varpailleni.
"Umph...Niilo!"ähkin ja hypin yhdellä jalalla pidellen varpaastani kiinni. Pieni shetlanninponikin painaa sen verran, että se sattuu.
"Ai sä ootkin jo täällä. Mitä kävi Tupsu?"Sini kysyi kävellessään pesarin ohi.
Puhisin jotain epäselvää vastaukseksi ja lähdin hakemaan suitsia.
Niilo otti kuolaimet kiltisti ja tuli perässäni pihalle. Poni tarkkaili ympäristöä kiinnostuneena, vaikka oli takuulla nähnyt tallipihan tuhat kertaa.

Nousin pihalla selkään ja lähdimme köpöttelemään maastoon. Niilon oli pakko hirnua laitumien vieressä muille poneille. Tälläkertaa emme tehneet pitkää lenkkiä. Kunhan nyt ponin sai vähän liikkumaan laitumelta. Ratsastin hiekkatietä 500 metriä suoraan ja sitten käännyimme takaisin. Nostin ravin ja Niilo kipitti kiltisti. Pian olimme taas tallilla.
"Hieno poika, osaat olla kiltisti, muttet taida haluta", virnistin ja taputin oria.
Tulin alas selästä, mutta varvas osui kipeästi maahan ja minä pieni kaaduin selälleni.
Niilo kääntyi katsomaan, mitä se tyttö nyt pysähdyksistä lentelee alas. Hihitin vähän ja nappasin shetun kiinni.

Talutin Niilon talliin ja vein sen tyhjään karsinaan, jottei riiviö pääsisi tuhoamaan enää mitään. Silloin harkitsin vakavissani puruluun ostoa Niilolle. Mutta järsimisen ja tuhoamisen ilo taitaa olla siinä, että se on kiellettyä...
Otin ponilta suitset pois ja harjasin vähän sitä. Puhdistin kaviot.
Niilo hirnui taas toisella puolella tallia asuvalle Merkulle, joka vastasi kolisuttelemalla karsinan seiniä
"Hiljaa", sanoin Niilolle jämäkästi ja pudotin sen ruokakuppiin porkkanan.
Kävin viemässä Niilon varusteet varustehuoneeseen. Puhdistin nopeasti pyyhkimällä satulan ja suitset ja pesin kuolaimet.

Palasin takaisin talliin ja menin Merlinin karsinaan. Poni katseli minua uteliaasti ja tutki heti herkkujen varalta. Rapsuttelin ponia vähän ja napsautin narun sen riimuun. Lähdimme ulos pienelle kävelylenkille, sillä tänään oli Merkun vapaapäivä. Sää oli tosin aika mahtava. Alkoi sataa kun tulimme tallipihalle ja sade vain yltyi, kun pääsimme metsään. Taivas oli tumma, eikä vähän aikaa sitten paistaneesta auringosta näkynyt vilaustakaan. Juttelin rauhallisesti melkein koko matkan ja kun en muutakaan keksinyt, niin aloin kertoa Merkulle jotain päästäni keksimää satua. Ruuna nimittäin rauhoittui kun sille höpötti.
Jostain kaukaa kuului jyrähdys. Siinä vaiheessa käänsin kyllä Merliinin kiireen vilkkaa takaisin ja litimärkinä me saavuimme kymmenen minuuttia myöhemmin tallille. Siinä vaiheessa oisin voinut väittää, että taivaasta kaadettiin ämpärillisiä vettä niskaamme.

Sini oli vetänyt päällensä punaisen sadetakin ja yksin hän yritti saada Kaikkaa ja Perttua samaan aikaan laitumelta talliin.
"Tuupsuu! Ehditkö auttamaan? Ukkonen yllätti, eikä ponit voi olla tällaisella ilmalla laitumella", Sini huusi jyrinän yli.

En ehtinyt vastata, kun minun piti keskittyä takajaloilleen kavahtaneeseen ruunaani. Merlinin silmät pyörivät, kun se yritti päästä irti. Poni oli muutenkin herkkä kaikelle, mutta ukkosen jyrinä, kaatosade ja salamat saivat sen pois tolaltaan. Riuhtaisin kimon alas ja talutin sen pikaisesti talliin. Suoraan karsinaan, riimu pois ja minun piti lähteä takaisin ulos.

Sini oli saanut Pertun ja Kaikan haettua ja kahlasi jo toisella laitumella hakemassa Anssia.
"Enää tammat! Tupsu, hae tammat!"Sini kiljui. "Onko Niilo siis tallissa?!"
Vastasin huutamalla joo kovaan ääneen.
Hölmät tammat olivat kerääntyneet laitumen ainoan puun alle. Hätistelin niitä pois ja nappasin Maikin ja Pirren narun päähän ja otin Rillaa riimusta kiinni. Siinä oli kyllä vuosisadan viritelmä. Kolme ponia kerralla. Onneksi Sini tuli ja otti Pirren.

Kun pääsimme kaikkien ponien kanssa talliin, ukkonen oli juuri tallin yllä. Me molemmat valuimme vettä ja ponit olivat jokseenkin hermostuneen näköisiä. Ainoastaan Niilo, joka ei ollut ollenkaan ulkona ukkosen aikana, kurkki iloisesti tyhjästä karsinasta.

"Huh mikä myrsky! Kunnon kesäsade.. Näitkö Kaikan? Kaikka oli ihan sunniltaan.."Sini päivitteli ja lysähti istumaan lattialle."Autatko minua hakemaan poneille rehulasta vähän heinää, että ne saa muuta ajateltavaa?"
Suostuin ja yhteisvoimin kannoimme kaikille pienen kasan syötävää. Erityisesti Niilo ilahtui ylimääräisestä ruoka-annoksesta.

Lähdin varustehuoneeseen ja laitoin itselleni kaakaota. Lattiakin tuli ihan märäksi kun vaatteistani tippui vettä.
"Sulla oli sentään sadetakki, mä lähdin teepaidalla taluttelee Merkkuu", virnistin Sinille joka tuli myös varustehuoneeseen.
Kaakao sentään vähän lämmitti, mutta kun kaikki vaatteet sukkia myöten on kastunut ihan läpimäräksi, ei siinä voi tuntea itseään kovin kuivaksi...

( Joo eli tämä tarina on sitten sekä Merkun että Niilon päikyissä, kun tuli samalla hoidettua molemmat. Varmaan pisin tarinan minkä olen koskaan kirjoittanut, sormet on ihan makaroonia...Pieni kaatosade yllätti juu (: )

~ tupsu, merliini & niilo - ne pienet <3

Sini: Kommentit Merkun päiviksessä! (:

[Sini]

Niilo siirtyy pihatosta 1. karsinaan Merkun viereen (Merlin siis 2. karsinassa). Tämä vaihdos johtuu lähinnä siitä, että pihattoon mahtuu tuleva varsa Rillan ja Pertun joukkoon... ; )

Noh, nythän sen paljastinkin. Eli Rilla astutetaan Niilolla 10. kesäkuuta, hoitajat ovat mielellään myös mukana auttamassa, jos vain mukaan haluavat ; ) Varsan arvioitu syntymäaika on nopeutettuna 10. heinäkuuta (eli astutuksesta n. 1 kuukausi). HUOM! Tämä on siis vain arvioitu aika, muutoksia saattaa tapahtua. Onnea Niilo-isäpapalle ja Rilla-mammalle, sekä tietenkin ponien hoitajille!

Varsa jää ehkä asumaan Unikkoon, mutta asia ei ole vielä täysin päätetty. Ainakin vieroitukseen asti varsa asuu Unikossa, siitä eteenpäin katsotaan asiaa vielä tarkemmin.

Mielipiteitä ja nimiehdotuksia otetaan ehdottomasti vastaan! : )

[Tupsu]

14.6.09 ~ Niilo on tallin luottoponi.

Puita, puita, ja puita. Niitä riitti. Käänsin katseeni pois ikkunasta, sillä ohi vilahtelevat puut ja pensaat saivat pääni sekaisin. Vihdoin bussi pysähtyi pysäkille ja hyppäsin ulos. Vedin syvään henkeeni raitista ilmaa ja heilautin laukkuni olalle.
Sitten lähdin patikoimaan hiekkatietä pitkin tallia kohti.
Pihalla ei näkynyt paljoa liikettä. Vain kauempana laiduntavien ponien ääriviivat erottuivat. Viimeiselle laitumelle oli matkaa, mutta erotin silti kahden ponin siluetit. Kimo ruunani laukkasi villisti pukitellen laitumen reunasta toiseen ja pienempi kipitti hurjaa vauhtia perässä.
Hymyilin ja olin kompastua kottikärryihin kun et katsonut eteeni.
"Uips..oho", vinkaisin ja nostin kärryt pystyyn.
Tallissa minua tervehti ohi kulkeva Heidi. Karsinat olivat taas tyhjiä, lukuunottamatta Anssin karsinaa. Vapina harjaili siellä hoitoponiaan.
"Heipskukkuu", tervehdin pirteästi ja viipotin varustehuoneeseen.
Huone oli tyhjä, mistä hämmästyin kovasti. Yleensä sohva notkui lehtiä lukevista, limua kittaavista ja pälättävistä tytöistä. Enkä väitä, etten ikinä olisi siinä mukana...

Heitin laukkuni nurkkaan ja nappasin Niilon harjat mukaan. Jätin harjat ulos harjauspuomille ja suunnistin sitten laitumille päin hakemaan Niiloa.
Pieni poni kipitti päätään viskoen ja höristen aidan viertä. Pyöräytin silmiäni ja avasin natisevan portin.
"Niiloo! Haloo, kuuluuko? Niilo!"yritin välttyä kävelemästä laitumen toiseen päähän.
Mutta eihän Niilo jaksanut tulla. Se vilkaisi minua kerran ja jatkoi sitten esitystään. Merlin seisoi kauempana korvat lurpallaan ja alahuuli roikkuen. Se ilmeisesti yritti käyttää sen hetken hyväksi lepäämiseen, milloin Niilo ei kiusannut sitä.
"Poniii! Tuu nyt oo kiltti", jatkoin vielä ja kaivoin taskustani karkkipussin.
Paperipussin rapinastakaan ei ollut hyötyä, sillä Niilo ei hörinältään kuullut sitä. Lopulta minun oli pakko sulkea portti ja rämpiä laitumelle hakemaan Niiloa. Mutta ponipa ei antanutkaan kiinni, vaan lähti pinkomaan täyttä vauhtia Merkun luokse ja näykkäsi tätä ohimennen harjasta.
Merlin oli jo lähtemässä mukaan leikkiin, mutta yksi napakka "ei" sai sen jäämään paikalleen.
Oli pakko keksiä jonkunlainen juoni, sillä juoksemalla minä en Niiloa kiinni saisi. Kävelin vihellellen Merkun luokse ja rapsuttelin sitä otsasta ja höpisin sille kaikkea hassua. Juoni toimi, sillä pian Niilo tuli kateelliseksi ja yritti änkeä mukaan ja hamusi taskujani. Nopealla liikkeellä sain orin riimusta kiinni ja kiinnitin siihen riimunnarun. Poni näytti hetken vähän hölmistyneeltä, mutta oli sitten kiltisti tallimatkan.

Sidoin Niilon tiukasti harjauspuomiin, sillä monien ponin karkausretkien jälkeen osasin varautua turvatoimiin.
Aloitin harjaamisen jälleen kerran kumisualla ja kun olin molemmat puolet käsitellyt sillä, siirryin pölyharjaan, jolla kyllä lähti nimensä veroisesti kaikki pölyt irti. Harjasin jalat, pään ja puhdistin kaviot. Ehdin nipin napin vetämään jalkani pois kun Niilo jymäytti kavionsa maahan.
"Hahhahhaa, etpäs osunut, kyllä minä sinut tunnen", hihitin ja suljin harjalaatikon.
"Nyt odotat siinä, etkä tuolla syömässä kun haen suitset", käskin ponia jonka ilme näytti jollain pelottavalla tavalla ilkikuriselta.

Ihmetyksekseni Niilo seisoi vieläkin paikallaan puomin edessä ja katsoi pitkästyneenä kun tulin tallista suitsia kantaen. Niilo avasi suunsa nätisti ja otti kuolaimet. Tyyntä myrskyn edellä, ajattelin, kun irroitin riimun ja lähdin taluttamaan ponia.
Kipusin tallipihalla selkään ja siinä samassa Niilo ampaisi syömään. Whips, hups ja plöts. Ja olin maassa istumassa. Hölmistyneenä suoristin kypärän ja vilkaisin onnellisesti ravailevaa Niiloa. Ponki näytti nauravan kömmellykselleni mutta mitenkäs pysyt hurjasti laukkaavan ponin selässä, kun et ole varautunut? Onneksi Niilo antoi helposti kiinni ja pääsin tällä kertaa kiipeämään turvallisesti poni pyöreään selkään.

Matkamme alkoi taas tuttuun tapaan maastotielle päin. Annoin Niilon kävellä risteykseen asti puolipitkillä ohjilla ja kokosin sitten ohjat. Niilo oli yllättävän reipas, mutta se tietää vain sitä, että laukassa poni ryöstää käsistä.
Laukkasuora tuli pian vastaan. Valmistelin huolellisesti noston ja valmistauduin pahimpaan. Niilo ei kuitenkaan lähtenyt kovaan vauhtiin vaan jäi tikittämään pikkuraviin eikä suostunut laukkaamaan.
"Niilo, älä nyt taas", ähisin ja paukautin uudestaan laukkapohkeet. Niilo pukitti ja jämähti paikalleen seisomaan.
Meni varmaan kymmenen minuuttia kun yritin kaikilla mahdollisilla keinoilla (potkiminen, maiskuttaminen, vetäminen, työntäminen ja raipallakin yritin antaa vauhtia) saada jääräpäistä poninryökälettä eteenpäin, mutta se vain jörrötti jalat harallaan keskellä hiekkatietä.
Mutta juuri kun olin istahtanut lepäämään ruohokkoon, poni päättikin haluta lähteä ja nykäisi ohjat kädestäni. Mitään muuta ei näkynyt kuin kauas laukkaavan ponin takamus ja vapaana heiluvat ohjat.
"Tässä sitä näkee, ettei kannata lähteä shetlanninponilla maastoon ilman satulaa. Ikinä ei voi tietää mitä sattuu". puhisin ja ärisin itsekseni kun nousin ylös ja lähdin hölkkäämään orin perään.
Onneksi, todellakin onneksi Niilo oli jäänyt seuraavan mutkan taakse odottamaan. Se kai halusi vain säikyttää minut. Ponin ilme oli niin hullunkurinen ja viaton, etten voinut olla vihanen vaikka mieleni kyllä teki. Kiipesin vieläkin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta takaisin selkään ja käänsin Niilon laukkasuoran alkuun. Sille ponille ei periksi annettaisi! Jos oli tarkoitus laukata, niin sittenhän laukataan!

Niilon jääräpäisyys oli jäänyt pusikkoon, sillä poni ampaisi reippaasti laukkaan, eikä edes pukitellut matkan varrella. Siinä sitten kiidimme läpi metsän ja taas puut vilahtelivat ohitsemme. Jos olisin pitänyt silmät kiinni, olisin luullut olevani laukkakisoissa täysiverisellä, enkä suinkaan maastoretkellä shetun kanssa. Niilo tuntui nauttivan, eikä laittanut vastaan kun ohjasin sen pienelle kahlausretkelle järveen. Annoin Niilon hetken aikaa vilvoitella jalkojaan, sitten jatkoimme Unikkoon päin.
Ponin pikkuruinen käynti tuntui taas vaihteeksi kotoisalta. Tiesin että allani oli kiltti luottoponi (??). Katselin maisemia loppumatkan, vaikkei puissa mitään erityisen kiinnostavaa ollutkaan.

Unikon keltaiset seinät tulivat pian näkyviin. Tallista kuului kolinaa, mistä päättelin Sinin pitävän jonkinlaista kesäsiivousta.
Pysäytin Niilon tallin eteen ja laskeuduin ponin selästä.
Harjaamiseen ja varusteiden riisuimiseen ei kulunut kovin pitkää aikaa. Sitten talutin ikuisen riiviöponin viimeiselle laitumelle, missä Merlin laidunsi rauhallisesti kauempana. Portin auetessa, nyffi nosti päätään ja ravasi iloisesti Niilon luokse. Niilokin kuopaisi riemukkaasti maata ja ryntäsi sitten leikkimään kaverinsa kanssa.
Iloisena ponien ystävyydestä suljin portin ja palasin talliin vihellellen jotain tuntematonta sävelmää. Nappasin harjapakin ja suitset mukaan kun menin varustehuoneeseen. Käytävällä Sini tosiaan kesäsiivosi. Hänellä oli mukana luuta, harja, kottikärryt, talikko ja muita siivousvälineitä.
"Ai moi Tupsu, pientä siivousta tässä. Nyt kun ponit on laitumella, niin voin rauhassa lakaista ja heilua täällä luudan kanssa", Sini virnisti nostaessaan luudan korkealle ja yrittäessään pyyhkiä sillä hämähäkinseittejä pois. "Ehditkö vähän auttaa? Vai onko sulla vielä Merkku ratsastettavana?"
"Ei oo, sillä on tänää vapaapäivä. Tuun ihan kohta. Vien vaan nää pois", sanoin ja osoitin Niilon varusteita.
Varustehuoneessa ei ollut sillä hetkellä ketään, tytöt olivat varmaan lähteneet jo kotiin. Jätin harjapakin ja suitset paikoilleeen, kun olin ensin pessyt kuolaimet ja ristittänyt suitset. Sitten oli aika lähteä auttamaan Siniä tallin siivouksessa.
"Hmmm, sä voisit vaikka alkaa tyhjentämään karsinoita. Vie sitte ne lantalaan ja tuo uusia puhtaita alusia karsinoihin. Ei sun tieteskään kaikkia karsinoita tarvii, mut jos muutaman nii se auttais tosi paljon", Sini selosti ja aloitti itse tyhjentämään muita karsinoita. Minä aloitin Kaikan karsinasta. Kyllä uurastaessa tuli hiki.

♥ Tupsu + Niilo luottoponi

19HM!

Sini: Aivan loistava tarina ja ennen kaikkea aivan loistava maastoreissu : DD Täytyy olla aika hurjapää, jos Niilon kanssa halajaa maastoon ilman satulaa! Niilon ja Merkun leikit saavat aina jokaisen hyvälle mielelle, kuten myös teidän hurjat maastoreissut (psst, hyvä kun et antanut periksi siinä laukkasuoralla, vaikka _vähän_ hankaluuksia olikin : D). Mulla ois teille pieni... krhm... palkintokuva, jonka laitankin tänne ihan tuota pikaa, kun niiin ahkerasti oot hoitanut! Tulipas pitkä kommentti, eipä muuta (:

[Sini]

EXTRA-palkinto Tupsulle mainiosta hoitamisesta!


Poni ja hoitaja yhdessä laitumella auringonnousun aikaan...

Kiitos hienosta hoitamisesta, Tupsu! Pahoittelen kuvan laatua, ei mikään maailman paras... : D
t. Sini