Rillan hoitovihko

[Sini]

Hoitaja: Sanni

[Sanni]

2.6.2009 - Huoletonta tutustumista ja taluttelua

Vaaleanvihreä pyörä körötteli kovaa vauhtia alas pompuista metsätietä. Hampaani kalisivat ja hyvä, kun pysyin kyydissä, mutta minulla oli tulenpalava kiire päästä tapaamaan uusi hoitsuni Rilla. Se oli shettistamma ja kuulosti aivan ihanalta. Pian näin pirteän ja keväisen tallipihan suurine laitumineen ja tarhoineen, joissa laidunsi muutama pieni poni. En huomannut ainakaan heti yhtään harmaata ponia, joten Rilla taisi olla sisällä tallissa.

Parkkeerasin pyöräni tallin seinää vasten ja aloin tutkailla tarkemmin ympärilleni. Ihana heinän ja ruohon tuoksu oli täyttänyt koko tallipihan. Oikealla puolellani näin myös kivan näköisen pienen kentän, jonka reunalla notkui esteiden pidikkeitä ja puomeja. Suuntasin matkani talliin päin. Varovasti raotin tallin ovea. Siitä kuului aivan pieni narahdus, mutta näyttävästi Sini kuitenkin kuuli sen. Hän tuli toimistosta luokseni ystävällisesti hymyillen ja sanoi:
- Hei, olen Sini, oletko sinä Sanni, se Rillan uusi hoitaja?
- Juu, olen minä, sanoin hieman arasti.
- Rilla on tuolla pihatossa, voit vaikka harjata sen tai kävelyttää sitä vähän, niin tutustutte toisiinne.

Näytin Sinille pienen hymynpoikasen ja jatkoin matkaani valjashuoneeseen. Hetken etsittyäni löysin sieltä harjaämpärin, jossa luki kauniilla punaisella kaunokirjoituksella “Rilla”. Otin ämpärin vasempaan ja riimunarun oikeaan käteeni ja menin ulos tallista. Ulkona linnut lauloivat ja puut humisivat hiukan tuulessa. Pihaton täytyi olla tallin takana, sillä en huomannut sitä tullessani. Viheltelin itsekseni ja löntystelin rennosti eteenpäin. Täällä Unikossa tuntui olevan tosi hyvä ilmapiiri ja Sinikin vaikutti huippukivalta. Mitenköhän löysinkin näin ihanan tallin…

Pärskähdys herätti minut kuvitelmistani. Huomasin tulleeni kolmen ponin pihaton kohdalle. Tunnistin luultavasti kaikki ponit. Rautias taisi olla Perttu, melkein musta poni oli varmaan Niilo ja viimeisenä, eikä suinkaan vähäisimpänä oli maailman suloisin ponitamma Rilla. Sitten Niilo nosti laukan ja kaikki seurasivat sitä iloisesti korvat hörössä. Ne esittelivät minulle pukkeja ja sun muita piruetteja. Lopulta kaikki kolme ponia ravasivat luokseni turpa korkealla höristen. Silitin jokaisen pehmeää karvaa ja kutittelin Rillaa turvalta. Se hamuili sormeani ja pärskähteli.

Avasin pihaton portin ja menin heti Rillan luo. Rilla seisoi kiltisti paikallaan, eikä edes miettinyt liikkumista. Otin ensin suurimmat liat ja kurat pois dandyharjalla ja jatkoin harjausta vielä pölyharjalla. Rilla oli jähmettynyt samaan asentoon ja nautti harjauksesta täysin siemauksin. Perttu ja Niilo leikkivät keskenään kauempana, mutta uskaltautuivat silloin tällöin tulla nuuhkimaan ja etsimään minulta herkkuja. Kiinnitin Rillan varuulta riimunarulla seinässä olevaan renkaaseen, kun aloin ottamaan kavioita, kun en tuntenut sitä vielä. Rilla oli aivan kiltisti ja nosti jokaisen kavion jo valmiiksi ylös. Rapsuttelin sitä vielä kaulalta ja kehuin, kun se oli ollut niin kiltisti.

Irrotin riimunarun renkaasta ja lähdin taluttamaan Rillaa. Se näytti ensin hiukan hämmentyneeltä, kun joutui lähtemään pihatostaan. Sitten se seurasi kiltisti portille. Talutin sen portin toiselle puolelle, käänsin Rillan ja suljin portin. Niilo ja Perttu nostivat turpansa portin päälle ja katsoivat uteliaina peräämme.
- Kyllä Tupsu ja Heidi teidätkin vievät varmasti joskus kävelylle, vakuuttelin niille.

Jutustelin innoissani Rillalle ja tuntui ihan, että se ymmärsi minua. Lähes koko ajan samalla silittelin sitä turvalta tai kaulasta. Aivan yllättäen Rilla pinkaisi vauhtiin. Roikuin hetken kiinni riimunarussa, kunnes lopulta minun oli pakko päästää irti, kun olin jo lentänyt kumoon. Makasin maassa ja laskin rauhallisesti kymmeneen. Sitten nousin istumaan ja näin Rillan vain parin metrin päässä minusta. Rilla katsoi minua ylisöpösti suurilla nappisilmillään, joten en voinut ajatellakaan, että olisin huutanut tai komentanut sitä. Sen sijaan katsoin suoraan takaisin Rillan silmiin ja kuiskasin vähän käskevästi:
- Rilla, tuu tänne mun luokse.
Rilla astui yhden askeleen, sitten toisen, ja varovasti se hivuttautui minua kohti. Pian se oli jo kosketusetäisyydellä. Liu’utin kättäni sen silkkistä turpaa pitkin. Samalla otin kiinni riimunarusta. Rilla ei edes näyttänyt yhtään harmistuneelta, kun otin sen taas kiinni.
- Hieno poni, kehuin sitä ja talutin sen takaisin pihattoa kohti.

Rilla hirnahti pihattokavereillensa tullessamme portille. Avasin portin ja napsautin riimunarun irti Rillan riimusta. Nyt Rilla voisi taas juosta toisten ponien kanssa. Se vilkaisi minuun iloisesti ja ravasi sitten häntä tötteröllä Pertun ja Niilon perään.

- Sanni & Rilla -

1HM

Sini: Tosi hyvää tarinankerrontaa, tätä oli kiva lukea, kun tekstit oli jaoteltu selkeästi ja tapahtuma kulki mukavasti eteenpäin. Pääsitkin jo tutustumaan Rillaan tosi hyvin! Se osaa olla välillä tosi itsepäinen ja vauhdikas, mutta myös kiltti ja suloinen. Tulette tosi hyvin toimeen, jatka vaan samaan malliin! (=

[Sanni]

5.6.2009 - Kaksin aina kaunihimpi



Tässä tämmöinen melko kauan aikaa vienyt tuherrus Oli kiva kokeilla tällaista vähän erilaista kuin yleensä. Tuli semmoinen sumea. Taivaasta tykkään ^^

Sini: Oikun suloinen kuva teistä kahdesta kaveruksesta iltahämärään (: Oletkos muuten saanut jo piirtopöydän? Jos olet, niin nopeasti näytät oppivan sen käyttöä, taitavaa jälkeä! : )

En ole vielä saanut... Mutta ostamme luutavasti siskon kanssa sellaisen puoliksi :}

[Sini]

Niilo siirtyy pihatosta 1. karsinaan. Tämä vaihdos johtuu lähinnä siitä, että pihattoon mahtuu tuleva varsa Rillan ja Pertun joukkoon... ; )

Noh, nythän sen paljastinkin. Eli Rilla astutetaan Niilolla 10. kesäkuuta, hoitajat ovat mielellään myös mukana auttamassa, jos vain mukaan haluavat ; ) Varsan arvioitu syntymäaika on nopeutettuna 10. heinäkuuta (eli astutuksesta n. 1 kuukausi). HUOM! Tämä on siis vain arvioitu aika, muutoksia saattaa tapahtua. Onnea Niilo-isäpapalle ja Rilla-mammalle, sekä tietenkin ponien hoitajille!

Varsa jää ehkä asumaan Unikkoon, mutta asia ei ole vielä täysin päätetty. Ainakin vieroitukseen asti varsa asuu Unikossa, siitä eteenpäin katsotaan asiaa vielä tarkemmin.

Mielipiteitä ja nimiehdotuksia otetaan ehdottomasti vastaan! : )

[Sanni]

9.6.2009 - Poniriiviöitä syntymäpäivänä

Kurvasin pyörälläni jo hieman tutuksi tulleen Unikon pihaan. Jätin taas pyöräni nojaamaan ponitallia vasten. Hyräilin tuttua kappaletta kävellessäni tallin ovea kohti. Astuin sisään talliin ja sieltä kuului pari innokasta hörähdystä. Karsinoista löysin Anssin ja Pirren, jotka olivat pirteitä kun peipposet näin aamutuimaan. Sini oli parhaillaan puhdistamassa Kaikan karsinaa.
- Hei, tervehdin Siniä iloisesti.
- Terve, tulitpas sinä aikaisin tänään.
- Juu-u, en jaksanut jäädä nukkumaan kauemmaksi aikaa, kun täällä odottaa näin ihana hoitoon puunaajaa, vastasin ja naurahdinkin vähän.
Sinin seurassa oli niin helppo olla.

Sini heitti muutaman lantakikkareen kottareihin. Hän oli selvästikkin puhdistanut paljon karsinoita.
- Voinko auttaa sua jotenki? Kysyin
- Tässä olisi vielä Anssin ja Pirren karsinat ottamatta. Jos voisit ottaa Anssin käytävälle ja puhdistaa sen karsinan, niin minulle jää tuo Pirren.
- Selvä, sanoin tomerasti, ja kävin pikaisesti noutamassa itselleni talikon.

Otin talikolla kaikki lantakikkareet niin hyvin karsinasta, kun suinkin sain. Yhtäkkiä heitin talikollisen hiukan liian pitkälle, kaikki menivät ohi kottareista.
- Hupsis. Ähh, lakaisen käytävän sitten, kun ollaan putsattu nää karsinat…
- Ei sun tarvi, kato näin, Sini sanoi hymyillen ja koukkasi talikkoonsa ihmeellisesti jokaikisen lattialle tippuneen lantaläjän.
Kiittelin Siniä ja lainasin häneltä rautatalikkoa. Käänsin karsinan läpi ja otin talikolla pois kaikki märät purut. Sini oli salamannopeasti käynyt tyhjentämässä kottikärryt lantalaan ja toi nyt niillä uusia puhtaita puruja. Otin puruista suunnilleen puolet ja levittelin niitä vähän karsinaan.

- Noniin, nyt on hyvä, tuutko tuonne toimistoon, niin juodaan kokikset?
- Mikäs siinä, vastasin Sinille. Työn touhussa olikin tullut hirvittävä jano.
Suuntasimme matkan toimistoon ja Sini sieppasi jääkaapista meille molemmille kokistölkit. Istuimme pehmustetuille penkeille ja aloin hörppiä limsaa innokkaasti. Sinikin joi varmaan ainakin puoli tölkillistä, ennen kuin puhkesi puhumaan:
- Onko sulla ratsastusvarusteita mukana? Hän kysyi.
- Joo on, vastasin melko hiljaisella äänellä.
- Ajattelin, että voisit kokeilla tänään ratsastaa Rillalla. Se on kyllä tosi kiltti, mutta innostuu välillä vähän liikaakin. Voisin näin ensimmäisen kerran tulla katsomaan kentän laidalle. Jos laitat sen nyt ja tulet sitten kohta kentälle. Sopiiko?
- Joo, totta kai sopii.

Varustehuoneen hyllyltä otin tutun harjaämpärin ja tervehdin juuri tallille tullutta Tupsua. Matkalla pihattoon otin pyörästä ratsastuskypäräni sekä puhalsin siitä pois enimmät pölykerrokset. Jospa se tänään vähän tuulettuisi…
Rilla odottelikin jo innoissaan rapsuttajaa itselleen.
- Ehei poniseni, täältä tuleekin ratsuttaja tällä kertaa, sanoin viekkaasti hymyillen ja annoin pusun Rillan turvalle.
Aukaisin Pihaton portin ja kaksi innokasta ponia tulivat heti tervehtimään minua. Niilo ei ollut enää pihatossa, vaan nyt silläkin oli oma karsina tallissa.

Tällä kertaa en vaivautunut sitomaan Rillaa kiinni hoidon ajaksi, se pysyi paikallaan muutenkin. Harjasin Rillan melko nopeasti ja puhdistin kaviot. Rilla oli tömistellyt varmaan oikein kunnolla, kun lika oli niin tiukassa. Mietin hetken itsekseni ja tulin siihen tulokseen, että olisi kätevämpää viedä Rilla talliin ja laittaa se siellä, kun tuoda varusteet tänne pihattoon. Perttukin hyörisi vain ympärillä kuin viimeistä päivää.
- Anteeksi pikku poni, jäät nyt yksin vähäksi aikaa, sanoin Pertulle, joka jäi taas katselemaan peräämme.

Rillan tikittävät askeleet täyttivät käytävän, kun toin sitä talliin. Näin Tupsunkin laittavan Niiloa kuntoon. Niilo hirnui Rillalle ja oli pinkoa ulos karsinasta, mutta Tupsu komensi sitä heti. Kiinnitin Rillan käytävälle ja pudotin mustan kypäräni lattialle. Otin varustehuoneesta Rillan nahkasatulan ja suitset. Ne olivat kyllä nähneet jo parhaat päivänsä, jalustinhihnat olivat selvästikkin venyneet ja koppurainen turparemmi oli aivan Rillan kuivanneessa kuolassa. Voisin kyllä pestä sekä suitset että satulan seuraavalla kerralla, kun tulisin. Sain satulan ja suitset helposti hinattua tallikäytävälle, sillä Rillalla oli ihanan pieni ja kevyt ponisatula.

Laskin satulan huopineen sen selkään ja nostin satulahuopaa sään kohdalta. Satulavyö meni helposti kiinni. Seuraavaksi laitoin ohjat Rillan kaulalle ja aloin laittamaan kuolaimia. Rilla napsautti hampaansa tiukasti yhteen ja nosti päänsä ylös. Se oikeastaan helpotti työtäni, sillä olen niin pitkä, että muuten olisi pitänyt kyykistyä laittamaan suitsia. Työnsin peukaloni sen kielen päälle ja Rillan oli pakko antautua vähän. Sitten sujautin kuolaimet nopeasti sen suuhun.
- Hyvä tyttö, kehuin sitä ja kiinnitin leukahihnan sekä turparemmin.

Maiskautin ja lähdin taluttamaan Rillaa. Laitoin vauhdissa kypärän päähäni ja nappasin rautaisesta astiasta lyhyen raipan. Se seurasi minua kiltisti lyhyin askelin, mutta vilkuili silti vielä karsinassa olevaa komeaa Niilo-oria.
- Tuun kohta perässä, pitää täyttää vielä parit paperit, huikkasi Sini toimiston ovelta.
Ulkona oli ihanan vihreää, mutta ei todellakaan kesäisen lämmintä. Tuulikin oli yltymässä. Tupsu seurasi minua Niilon kanssa ja kertoi, että aikoi lähteä maastoon. Pysäytin Rillan kentän keskelle ja säädin jalustimet sopiviksi. Eihän niitä tarvinut pidentää kuin jotain puoli metriä… Kiristin vielä satulavyötä parilla reiällä.

Sini juoksi puuskuttaen tallista ja asettui kentän laidalle.
- Taidat päästä sinne ilman penkkiäkin, hän huusi minulle vitsikkäästi.
Laitoin toisen jalkani jalustimeen ja punttasin itseni kevyesti ylös. Laskeuduin varovaisesti satulaan. Huh, olinpa pitkä, mutta toivottavasti en liian painavakin. Aivan varoittamatta Rilla heitti pienen pukin ja ryntäsi laukkaan, joka yltyi pian pukkilaukaksi. Tunsin itseni perunasäkiksi, pomppiessani sen selässä. Silti hidastin sitä rauhallisesti ohjilla ja istunnalla. Istuin tiiviisti satulaan ja tein pidätteitä ohjilla. Rilla katsoi minua ja näytti sanovan: “Ai, ei se pudonnutkaan” ja pysähtyi. Sitten se yritti vielä kentän laidalle syömään ruohoa, mutta sain estettyä sen.
- Hupsu poni, sanoin sille. En ollut yhtään vihainen tai mitään, hyvä kun ponissa oli vauhtia.

Tupsu tirskui Niilon selässä, mutta samalla Niilo sai idean Rillalta. Se hipsi lähimmälle ruohopläntille ja kiskaisi ohjat pahaa-aavistamattomalta Tupsulta. Sitten se alkoi jäystää ruohoa tyytyväisenä. Tupsu sai kumminkin nopeasti kerättyä ohjat ja sai Niilon jotenkin kiskottua pois aterioimasta.

Pidättelin nauruani, mutta kun huomasin Sininkin hytkyvän naurusta, niin aloin minäkin kunnolla hekottamaan. Tupsu katsoi meihin, hymyili ja repesi hänkin hurjaan hihitykseen.
- Kyllä meillä näitä poniriiviöitä riittää, tokaisi Sini naurunpuuskiensa välistä. Onhan sulla Tupsu muuten kännykkä mukana, jos Niilo keksii maastopolullakin jotain tyhmyyksiä?
- Joo, en mää ilman kännykkää Niilon kans maastoon lähtis, sanoi Tupsu hymyillen ja rapsutti hiirakkoa hoitsuaan kaulalta.
- Lähtekää te vain maastoon, niin me aloitamme Sannin ja Rillan kanssa tässä kentällä.

- Ota käyntiä muutama kierros pitkin ohjin, niin mää soitan tässä pari tärkeetä työpuhelua, sanoi Sini ja kaivoi takintaskusta kännykkänsä.
Pyysin Rillan käyntiin ja se lähti hyvin reippaasti. Menin aivan isoa uraa ja Rilla tutkiskelikin kentän ulkopuolelle. Rilla käveli varmasti yhtä kovaa kuin mikä tahansa muu hevonen. Sen askeleet olivat lyhkäisiä, mutta ne kulkivatkin kaksi kertaa nopeammin kuin muilla hevosilla. Sen käyntikin oli yllättävän pomppuista.
- Ota vain jo ravia, Sini kuiskasi puhelimesta.

Käytin piennet pohkeet Rillan kylkiin ja se ampaisi vauhtiin kuin tykinkuula. Siinä vauhdissa oli ihan mahdoton keventää, joten hidastin pikkuisen vauhtia. Kevensin tosi ripeästi, niin ripeästi, että jalat tulisivat varmasti kipeiksi. Sini näytti lopettavan puhelunsa ja istahti kentällä olevalle penkille.
- Ota sitten paljon voltteja ja ympyröitä, niin saat sen taipumaan. Rillan taivuttamine ei ole ihan helppoa, kun se menee yleensä vain pienten lasten tunneilla.

En pysynyt edes laskuissa, montako volttia käänsin. Ainakin jokaisessa kulmassa, sillä Rilla tuppasi oikaisemaan ne. Yritin asettaa sisään, mutta Rilla pienensi heti volttia.
- Käytä paljon sisäpohetta. Ja mielummin asettunut poni, kuin suuri voltti.
Seuraavan kulman voltti onnistukin jo paremmin. Pidin ulko-ohjan tiukkana ja asetin kevyesti sisäohjalla. Paukutin sisäpohkeella ja Rilla pysyi melko hyvin sen kokoisella voltilla, mitä halusin. Se myös asettui vähän.
- Tee täyskaarto ravissa ja voltit toiseen suuntaan, sanoi Sini kuuluvalla äänellä.

Oikea kierros oli selvästi helpompi Rillalle ja se onnistuikin melkein heti.
- Ota sitten hetki käyntiä pitkin ohjin, ennen kuin aloitamme laukkaamaan.
Rilla pärskäisi kerran tyytyväisesti ja hidasti käyntiin. Liu’utin ohjat ihan pitkiksi, että se sai venytettyä kaulaansa. Kävelin pari kierrosta, kunnes Sini neuvoi taas tiukentamaan ohjia.
- Kokeile ensin nostaa lyhyitä laukkapätkiä tähän minunpuoleiselleni pitkälle sivulle. Sitten kun ne sujuvat, jatka laukkaa myös lyhyt sivu ja tee päätyyn ympyrä. Voit jatkaa laukkaa myös vähän ympyrän jälkeen tai tehdä pari ympyrää, jos haluat. Muuten harjoitusravia, voit vieläkin halutessasi tehdä voltteja uralle.

Pyysin Rillaa ravaamaan ja se lähti kiltisti. Pompin jonkin verran satulassa, sillä Rillan ravi ei ollut niitä pehmeimpiä istua. Kun käännyin pitkälle sivulle, annoin laukkapohkeet. Ensin Rilla kiihdytti ravia vielä entisestään, mutta annoin vielä vähän napakammat pohkeet, niin se nosti reippaan laukan. Laukka oli ihanan pehmeää, vaikka Rilla ei kulkenutkaan vielä kovin hallitusti. Pian hidastin raviin ja tein päädyssä raviympyrän, jolla yritin taivuttaa Rillaa vähän. Pian tulin taas laukan vuoro ja nyt Rilla lähti jo paremmin laukkaamaan. Parin askeleen verran se putosi raville, mutta kannustin sitä pohkeilla ja istunnalla laukkaamaan.
- Hyvä korjaus, Sini kommentoi väliin.

Hidastin taas ennen kulmaa innokkaan Rillan raviin. Se kaahotti laukan jälkeen vähän liian nopeaa (ja pompuista) ravia. Voltilla se kumminkin hidasti tahtia.
- Voit tulla nyt myös sen ympyrän laukassa.
Nostin taas laukan ja Rilla oli oikein nätisti. Se kääntyi kiltisti myös laukkaympyrälle, vaikka yrittikin vähän pienentää sitä ja hidastaa.
- Seuraavalla kerralla käytä sisäpohetta ja voit muutenkin käyttää ihan reilusti pohkeita, etenkin ympyrällä. Jos Rilla laahustaa eteenpäin, voit kokeilla myös koskea vähän raipalla lautasille.

Seuraavan kerran onnistuikin jo aika hyvin, eikä Rilla edes pienentänyt ympyrää yhtään.
- Tee lävistäjä, niin keretään ottaa vielä parit laukat toiseen suuntaan.
Tein työtä käskettyä ja ohjasin Rillan kulmaan ja käänsin sen kohtisuoraa toiseen päähän kenttää.
- Hyvä kulma, Sini kehui.
Ensin otin vain lyhyen pätkän laukkaa Sinin eteen. Loppukierroksen ravasin vain uraa pitkin.
Seuraavalla kierroksella otin laukan pitkälle sivulle ja jatkoin ympyrälle. Rilla laiskotteli ja koskin sitä raipalla. Rilla pinkaisi heti vauhdikkaammin ja melkein huomaamattaan asettui sisällepäin.
- Loistavaa, ota ihan pieni käyntipaussi palkkioksi Rillalle hyvästä työstä.

Rilla hidasti helposti vauhtiaan. Päästin ohjat valumaan taas pitkiksi ja taputin sitä kaulalta. Kävelimme vain ihan hetken ja sitten menimme vielä vähän aikaa kevyttä ravia.
- Katsoppas, kun se on nyt kevyt ratsastaa, hyvä. Taipuu volteillakin.
Tosiaankin, Rilla oli nyt täydellinen ja kuunteli lähes kaikkia pieniäkin apuja.
- Sitten käyntiin, Sini sanoi ja haukotteli samalla.

Kävellessämme Sini alkoi kertoa palautetta tunnista:
- Nättiä ratsastusta. Sinulla hyvä ja tasainen käsi ja jalkakin on hyvin. Pohjetta, etenkin sisäpohjetta voit välillä käyttää reippaamminkin. Sait Rillan lopputunnista tosi hyvin kuuntelemaan apujasi. Kiva, kun sen pitää joskus tehdä kunnolla töitä.
- Tykkäsin siitä kyllä, mutta oonkohan liian pitkä? Kysyin, sillä minua häiritsi se, kun tuntui, että jalat roikkuivat melkein maassa.
- Mielestäni et ole yhtään liian pitkä. Pohkeiden antaminen voi olla sinulla vähän hankalaa, mutta Rillan ei ole mitenkään vaikeaa kantaa sinua, Sini kertoi ja tulin heti vielä paljon iloisemmaksi.

Käänsin Rillan keskelle ja taputtelin sitä.
- Rilla, sää oot ihan paras, kuiskasin sen korvaan iloisena.
Rilla pärski ja heilutteli päätään. Laskeuduin alas selästä ja annoin Rillalle sokerinpalan, jonka löysin taskustani. Rilla seurasi kiltisti perässäni. Annoin Rillan syödä ihanaa ja makoisaa ruohoa tallin edestä. Samalla näin Tupsun ilmaantuvan Niilon kanssa.
- Oliko kiva? hän kysyi
- Joo, en ees pujonnu kertaakaan, vastasin ja tirskahdin.
Tupsukin naurahti ja sanoi:
- En määkään, mutta oli se lähellä, kun Niilo innostui vähän laukkaamaan yhellä pellolla.

Veimme ponit yhdessä talliin. Käänsin Rillan käytävälle ja otin suitset pois. Pesin kuolaimista enimmät ruohonjäänteet ja kuolat pois. Riisuin myös satulan pois ja vein sen omalle paikalleen valjashuoneeseen. Harjasin Rillan läpi Dandyharjalla ja puhdistin kaviot. Harja oli mennyt takkuun, joten selvitin sitäkin vähän. Laitoin Rillalle sen kuraisen riimun.
- Huhhuh, tämäkin pitäisi pestä, ensi kerralla taitaa odottaa kunnon siivousurakka.

Talutin Rillan takaisin pihattoon. Se seurasi minua lauhkeasti kuin lammas, vaitsi tosin innostui vähän pihatossa olevan Pertun näkemisestä. Rilla kiihdytti vauhtiaan ja hörisi. Avasin portin ja päästin Rillan irti. Se huomasi heti pihattoon tulleen heinäkasan ja alkoi rouskuttaa niitä tyytyväisesti yhdessä Pertun kanssa. Seurasin hymyillen vähän aikaa Rillaa. Se oli aivan täydellinen poni.

Olin lähdössä, mutta pyörähdin vielä tallin kautta. Lakaisin käytävältä nopeasti enimpiä heiniä ja puruja. Näin Sinin tallissa ja hän kailotti heti:
- Maistuisiko jäätelö? Heidi tuli juuri ja oli käynyt matkalla kaupassa…
Tallityöt jäivät siihen paikkaan ja kaikki ryntäsimme vauhdilla toimistoon!

- Sanni & Rilla synttäritunnelmissa -



Hahhah, toivottavasti jaksat lukea tämän. Tuli ehkä vähän pitkä stoori... ^^

3HM

Sini: Näin ensiksi... OIKEIN PALJON ONNEA synttärisankarille! (: Hauskaa, kun pääsit vaihteeksi Rillan selkään. Nyt opitkin tuntemaan sen metkuja paaaaljon paremmin : ) Juu, ja ihan hyvin voit Rillalla ratsastaa, pituus ei ole mikään ongelma ainakaan virtuaalimaailmassa. Tosi kiva tarina, ja ihan älyttömän pitkä! Teksti oli sujuvasti kirjoitettu ja tarinaa oli mukava lukea.

Ja sitten vielä, huomenna tapahtuu Rillan astutus pikkutarhassa. Mukana saavat olla hoitajat, jos vain haluavat. (: