Merlinin hoitokirja

[Tupsu]

Söderlunds Merlin "Merlin, Merkku"
Om. Tupsu

[Tupsu]

2.6.09 ~ Hui kauhistus, uusi ja pelottava talli!- Merlin

merliinipouni.webs.com/merlin2.jpg

Muutto tänne Unikkoon sujui hyvin. Merlin kyllä ensin vähän pelkäsi mennä sisälle talliin, mutta hyvinhän se meni. Tallissa ei sittenkään lymynnyt tiikereitä.
Kuvassa Merlin melkein valmiina ensimmäiselle ratsastuslenkille Unikossa. Ei tuon piirtämiseen mennyt kuin 4 h...


Sini: Huuhhuh, käytit paljon aikaa kuvan tekoon, ja se myös näkyy! Merkku näyttää tyytyväiseltä uuteen tallipaikkaansa, toivottavasti näin myös on : D Karsinat ja tausta näyttävät ihan aidoilta, tosi hieno kuva!

[Tupsu]

2.6.09 ~ Uusi talli, uudet tuulet.

Unikko lähestyi vähitellen. Puiden lomasta näkyi tuttu keltainen tallirakennus ja valkoiset suuret laitumet. Ja villit ja vapaat mustangit laidunsivat kauempana. Merlin kolisteli trailerissa. Se ei ollut ikinä oppinutkaan tykkäämään matkustamisesta. Onneksi tällä kertaa matka ei ollut pitkä. Oli sinäänsä surullista, että poni joutui vaihtamaan tallia niin usein. Mutta toivottavasti se saa asua Unikossa vielä pitkään.
"Mitä luulet, pitääköhän Merkku Unikosta? Entä jos se inhoaa kaikkia tallikavereitaan? Tai jos se ei pidä karsinastaan?", kyselin niin hätääntyneellä äänellä, että isäni alkoi nauraa.
"Kyllä se hyvin menee, usko pois", isä vakuutti ja käänsi hevosauton tallipihaan. "Menes hakemaan ponisi ulos."
Minua ei tarvinnut kahdesti käskeä, avasin oven ja sinkosin avaamaan trailerin peräluukkua. Merlin kääntyi katsomaan, kuka tuli ja hörähti huojentuneesti.
"Miten meni? Oliko se taas niin kamalaa? Kohta pääset mukavaan talliin. Ja saat nähdä Niilon ja Sinin ja kaikki muut", juttelin ponilleni ja peruutin sen ulos pihalle.

Merlin katseli pää ylhäällä ja korvat hörössä uutta tallia ja hirnahti ensin varovasti ja sitten niin lujalla äänellä, että tärykalvot meinasi haljeta.
"Soo, pienempikin ääni riittää", hihitin ja lähdin taluttamaan Merliniä tallin ympäri. Ruuna katseli tarkkaavaisesti kaikkea uutta ja halusi pysähtyä tutkimaan jokaista erikoista asiaa. Kottikärryt oli sen mielestä täynnä tiikereitä, niimpä kimo ilahdutti itseään tekemällä sivuhypyn puoliksi ojaan.

"Ompas se säikkynä. Suloinen poni. Miten matka meni", Sini ilmestyi tallista ja pysähtyi rapsuttamaan Merliniä turvasta.
"Ihan hyvin, paitsi ettei Merlin tykkää matkustamisesta", sanoin ja lähdin kävelyttämään Merliniä kentän ympäri, jotta se saisi tutustua kenttäänkin. Sini häipyi omille teilleen ja me lähdimme käymään yhdessä tarhassa. Päästin Merlinin vapaaksi tyhjään oritarhaan ja poni venyttelikin ravaamalla pirteästi sen verran kun tarhassa pystyi.
Annoin ruunan tarhailla ja tutustua tarhaan vartin verran. Sitten otin sen kiinni ja talutin sen talliin. Esittelin sille kaikki paikat. Pesuboksin, käytävän, kottikärryt ja muut mitä Merlin katsoi säikkynä. Välitellen poni rauhottui ja alkoi kiinnostua enemmän minun taskuistani, jos siellä vaikka sattuisi olemaan herkkuja.
"Pöljä, pääset kohta karsinaasi syömään", nauroin kimolle ja talutin sen kakkoskarsinaan.

Siellä ponia odottikin jo kasa heinää, kupissa kauraa ja pellettejä ja täysi ämpärillinen kirkasta vettä, ja tietysti puhdas ja paksu kerros puruja.
Riisuin ponilta kuljetussuojat ja loimen ja vein ne varustehuoneeseen Merlinin varusteille tarkoitetulle paikalle.

Huokaisin onnellisena. Ei elämältä enempää voisi toivoa.

~ Tupsuliini ja Merliini

Sini: Totta kai Merlin saa pysyä Unikossa niin kauan, kun vain itse haluat - toivottavasti uusi tallipaikka mielyttää (; Hyvää kesää Tupsulle, Niilolle ja Merlinille!

[Tupsu]

3.6.09 ~ Kuka omistaa säikyn ponin?

Niilon hoidon jälkeen vatsa täynnä mustikkapiirakkaa suuntasin uudestaan laitumille ja otin hölmistyneen ponin kiinni. Ponipieni oli käyttänyt enemmän aikaa laitumen ympäri ravaamiseen ja laumansa vahtimiseen kuin syömiseen, mikä taas muille poneille oli tärkeintä.
Merlin tuli kiltisti mukaani, mutta tallin ovea piti säikkyä. Kesti hetken, ennenkuin sain vakuutettua, että siitä voi mennä turvallisesti.
Tallissa vein ponin sen omaan karsinaan ja kävin hakemassa ruunan harjat. Harjasin pikaisesti pahimmat pölyt pois ja puhdistin kaviot. Merlin oli ihan hölmä, kun käänteli päätään kokoajan ja tähyili käytävälle. Kun varustehuoneen ovi aukesi, poni melkein tallasi varpailleni.
"Ei oo mitään hätää, Heidi se vaan on", juttelin ponille, joka katsoi käytävälle, kuin siellä olisi pieniä vihreitä miehiä.
Laitoin ruunalle suojat etusiin ja juttelin samalla rauhallisesti.
Hain ponin satulan ja suitset. Pian olimme valmiita. Tunsin ylpeyttä kun katsoin korvat hörössä seisovaa poniani. Omaa poniani.

Laitoin kypärän ja hanskat ja tartuin Merkun ohjiin. Talutin ruunan kentälle. Nousin selkään ja lyhensin jalustimia selästä käsin.
Hoksasin Sinin kentän laidalla, ja pyysin tätä seuraamaan vähän, miten meillä menee. Lähdimme kävelemään uralla. Oli hassua istua korkeammalla kuin shetun selässä. Merlin totteli myös pienempiä apuja kuin Niilo. Alkukäyntien jälkeen otin ohjia lyhyemmäksi ja ratsastin Merlinillä reipasta käyntiä. Vaihdoin suuntaa täyskaarrolla.
"Menee tosi pehmeesti", Sini totesi kentän laidalta.
"Joo ehkä koulussa, mut oota vaan kun näät sen esteillä. Sillon mä tipun ihan varmasti, sitä ei saa pysäytettyy oiken millään", ähkin ja nostin ravin.
Merlin ravasi kyllä todella pehmeästi ja myödäten niskasta. Taputin ponia ja ratsastin päätyihin ympyröitä.
Rehkimistä kesti puolituntia. Sitten aloin laukkaamaan. Merlinin parhaita puolia on se, että se menee yleensä tosi rennosti, muttei oikeastaan laiskottele koskaan. Paitsi sitten esteillä, sillon ratsastaja saa tehdä töitä.
Laukkasin paljon ympyröitä ja tein temponsäätelyitä. Sain olla ylpeä taipuisasta ponistani. Siirsin vähitellen raviin ja annoin puolipitkän ohjan. Loppuravin jälkeen käyntiin ja päästin ohjat ihan pitkiksi.
"Mitä pidit?"kysyin Siniltä, joka seisoskeli kentän laidalla.
"Sulla on taipuisa ja notkea poni. Tosi yhteistyöhaluinen, sun ratsastuskin tulee paremmin esille, kun ratsastat sellaisella ponilla, jota ei tarvitse komentaa kokoajan", Sini virnisti. "Mutta kyllä se menee hyvin Niilonkin kanssa."
Hyppäsin alas selästä ja nostin jalustimet. Merlin nuuhki ystävällisesti Sinin käsiä ja vilkaisi sitten laitumelle.
"Se on ainakin toistaiseksi tullut Unikon ponejen kanssa ihan hyvin toimeen", totesin ja lähdin taluttamaan Merliniä talliin.
Sini tuli mukana ja juttelimme niitä näitä Merkun ruokinnasta ja tallipaikasta.

Karsinassa riisuin ponilta varusteet ja vein ne takaisin varustehuoneeseen. Palasin hetken kuluttua harjaamaan Merliniä. Harjasin tarkasti ja puhdistin kaviot. Laitoin vähän helosania ponin vaaleaan turpaan, ettei se palaisi.
Sitten talutin ruunan laitumelle. Merlin jäi portille katsomaan perääni, mutta lähti sitten muitten luokse.

Kävin hakemassa laukkuni ja lähdin tallinovesta ulos.
"Moi moi, huomiseen", tervehdin iloisesti Siniä ja Heidiä.

<3= Tupsu + Merlin (jaa tietysti Niilopallero)

Sini: Aij, ihanaa kun Merkku tulee noin hyvin toimeen meidän ponien kanssa. Se siirtykin nytten Niilon kanssa samalle laitsalle, sunkin hommat helpottuu samalla, kun voit hakea ne yhtä matkaa. Tosi hyvin ratsastettu, eikös ookin mukavaa mennä sellasella ponilla, jota ei tarvitse paukuttaa pohkeilla hullun lailla : D

[Tupsu]

3.6.09 ~ Estekisoista kuva.

merliinipouni.webs.com/merlin3.jpg

Siinä on kolmen tunnin väkerrykseni tulos. Kiitettävää jälkeä tuli (: Sini, kuuntelisin mielelläni kommenttisi kuvasta, toki myös muut saa kommentoida, mutta siinä tapauksessa mielellään pulinalootaan.

Sini: Kuva ei toimi mulla?
/ Nyt näkyy! Aivan ihana estekuva, näyttääpä Merlin innostuneelta! (: Miten osaatkaan piirtää noin hyvin varusteita, multa ei tunnu oikein koskaan luonnistuvan ; D Millä ohjelmalla muuten piirrät ja värität, kun saat noin pehmeetä jälkeä?

Tupsu: Ai, kummallista. Mulla ainakin toimi. No vaihdoin ton linkiksi, niin ehkä nyt näkyy?

[Tupsu]

4.6.09 ~ Tarhakaverukset <3

merliinipouni.webs.com/niilomerkku.jpg

Linkitin tämän Niilon ja Merlinin kuvan nyt tännekkin hoitokirjaan. Käsin piirretty ja skannattu. Ei mikään paras ei.. Mutta ponien ilmeistä tuli aika söpöt.

Sini: Tosiaan, ponien ilmeet onnistu tosi hienosti! Niilollakin tuollaiset syötävän suloiset nappisilmät <3 Oli kiva nähdä välillä miten piirrät käsin, ja hyvää jälkeähän siitäkin syntyi! (:

[Tupsu]

5.6.09 ~ Kaikki muuttuu niin äkkiä.

Tallimatkan Unikkoon osaisin kävellä silmät kiinni. Ensin bussilla, hiekkatielle, paljon mutkaista ja kiemurtelevaa metsätietä, tallipihaan ja ovesta sisään. Näin taittui perjantaiaamunkin matka.
"Heippodei ystäväiset", tervehdin ylipirteästi laitumella syöpötteleviä poneja.
Viimeisellä laitumella minua odotti hullunkurinen näky. Ensin luulin että Niilo muuten vaan kipitti Merlinin perässä, mutta todellisuudessa shetu olikin ottanut hampaillaan kiinni Merkkuparan riimusta ja retuutti nyffiäni ympäri laidunta. Ja ylikiltti ponini se vain meni kiltisti perässä.
"Niilo, nyt irti!"sain muutettua ääneni vakavaksi, vaikka minua naurattikin. Marssin portista sisään ja menin irroittamaan Niilon hampaat Merlinin riimusta.
"Ompas sinulla hauskat leikit taas, pieni hölmö", nuhtelin ponia ja otin sen kiinni. Toisella kädellä tartuin Merlinin riimuun ja talutin ponit talliin.
Yhteiskuljetus sujui yllättävän kivuttomasti, vaikka olisin kyllä luullut, että Niilo käyttäisi mahdollisuuden karkaamiseen.
Tallissa päästin ensin Merkun karsinaansa ja sen jälkeen vein Niilon pesuboksiin. Ori yritti innoissaan päästä takaisin uuden kaverinsa luokse.
"Rauhoitu poni, kyllä sä ehdit vielä olla Merkun kanssa, koko kesän."
Kipaisin varustehuoneessa hakemassa Niilon pakin ja vasta silloin huomasin ettei tallissa ollut ketään, ei edes Siniä. Kurkkasin toimistoon, sekin oli tyhjä.
Palasin takaisin pesuboksiin Niilon luokse. Tylsistyneenä poni oli taas viihdyttänyt itseään nappaamalla hikiviilan suuhunsa ja pureskelemalla sen käyttökelvottomaksi.
"Poni!"kaikui tallissa kun näin, miten ori oli kohdellut hikiviilaa. "Mitä ihmettä mä teen sun kanssas kun sä aina oot aiheuttamassa tuhoa?"
Niilo pudotti tavaran, niin että kolahti ja käänsi nappisilmänsä minuun. Pyöräytin silmiäni ja nostin rikkinäisen hikiviilan maasta. Huokaisin ja heitin sen roskiin.
Aloitin harjaamisen. Minun oli vaikea keskittyä, kun karsinassaan Merlin kolisteli ja Niilo vastasi hirnumalla erittäin kimeästi ja kovaäänisesti.
"Olet tainnut kiintyä siihen. Tykkäät kun saat riepottaa sen riimunkin pilalle", juttelin ponille ja pyörittelin kumisukaa samalla.
Harjauksen päätteeksi puhdistin ponin kaviot ja tämä viisaana poikana tallasi varpailleni.
"Umph...Niilo!"ähkin ja hypin yhdellä jalalla pidellen varpaastani kiinni. Pieni shetlanninponikin painaa sen verran, että se sattuu.
"Ai sä ootkin jo täällä. Mitä kävi Tupsu?"Sini kysyi kävellessään pesarin ohi.
Puhisin jotain epäselvää vastaukseksi ja lähdin hakemaan suitsia.
Niilo otti kuolaimet kiltisti ja tuli perässäni pihalle. Poni tarkkaili ympäristöä kiinnostuneena, vaikka oli takuulla nähnyt tallipihan tuhat kertaa.

Nousin pihalla selkään ja lähdimme köpöttelemään maastoon. Niilon oli pakko hirnua laitumien vieressä muille poneille. Tälläkertaa emme tehneet pitkää lenkkiä. Kunhan nyt ponin sai vähän liikkumaan laitumelta. Ratsastin hiekkatietä 500 metriä suoraan ja sitten käännyimme takaisin. Nostin ravin ja Niilo kipitti kiltisti. Pian olimme taas tallilla.
"Hieno poika, osaat olla kiltisti, muttet taida haluta", virnistin ja taputin oria.
Tulin alas selästä, mutta varvas osui kipeästi maahan ja minä pieni kaaduin selälleni.
Niilo kääntyi katsomaan, mitä se tyttö nyt pysähdyksistä lentelee alas. Hihitin vähän ja nappasin shetun kiinni.

Talutin Niilon talliin ja vein sen tyhjään karsinaan, jottei riiviö pääsisi tuhoamaan enää mitään. Silloin harkitsin vakavissani puruluun ostoa Niilolle. Mutta järsimisen ja tuhoamisen ilo taitaa olla siinä, että se on kiellettyä...
Otin ponilta suitset pois ja harjasin vähän sitä. Puhdistin kaviot.
Niilo hirnui taas toisella puolella tallia asuvalle Merkulle, joka vastasi kolisuttelemalla karsinan seiniä
"Hiljaa", sanoin Niilolle jämäkästi ja pudotin sen ruokakuppiin porkkanan.
Kävin viemässä Niilon varusteet varustehuoneeseen. Puhdistin nopeasti pyyhkimällä satulan ja suitset ja pesin kuolaimet.

Palasin takaisin talliin ja menin Merlinin karsinaan. Poni katseli minua uteliaasti ja tutki heti herkkujen varalta. Rapsuttelin ponia vähän ja napsautin narun sen riimuun. Lähdimme ulos pienelle kävelylenkille, sillä tänään oli Merkun vapaapäivä. Sää oli tosin aika mahtava. Alkoi sataa kun tulimme tallipihalle ja sade vain yltyi, kun pääsimme metsään. Taivas oli tumma, eikä vähän aikaa sitten paistaneesta auringosta näkynyt vilaustakaan. Juttelin rauhallisesti melkein koko matkan ja kun en muutakaan keksinyt, niin aloin kertoa Merkulle jotain päästäni keksimää satua. Ruuna nimittäin rauhoittui kun sille höpötti.
Jostain kaukaa kuului jyrähdys. Siinä vaiheessa käänsin kyllä Merliinin kiireen vilkkaa takaisin ja litimärkinä me saavuimme kymmenen minuuttia myöhemmin tallille. Siinä vaiheessa oisin voinut väittää, että taivaasta kaadettiin ämpärillisiä vettä niskaamme.

Sini oli vetänyt päällensä punaisen sadetakin ja yksin hän yritti saada Kaikkaa ja Perttua samaan aikaan laitumelta talliin.
"Tuupsuu! Ehditkö auttamaan? Ukkonen yllätti, eikä ponit voi olla tällaisella ilmalla laitumella", Sini huusi jyrinän yli.

En ehtinyt vastata, kun minun piti keskittyä takajaloilleen kavahtaneeseen ruunaani. Merlinin silmät pyörivät, kun se yritti päästä irti. Poni oli muutenkin herkkä kaikelle, mutta ukkosen jyrinä, kaatosade ja salamat saivat sen pois tolaltaan. Riuhtaisin kimon alas ja talutin sen pikaisesti talliin. Suoraan karsinaan, riimu pois ja minun piti lähteä takaisin ulos.

Sini oli saanut Pertun ja Kaikan haettua ja kahlasi jo toisella laitumella hakemassa Anssia.
"Enää tammat! Tupsu, hae tammat!"Sini kiljui. "Onko Niilo siis tallissa?!"
Vastasin huutamalla joo kovaan ääneen.
Hölmät tammat olivat kerääntyneet laitumen ainoan puun alle. Hätistelin niitä pois ja nappasin Maikin ja Pirren narun päähän ja otin Rillaa riimusta kiinni. Siinä oli kyllä vuosisadan viritelmä. Kolme ponia kerralla. Onneksi Sini tuli ja otti Pirren.

Kun pääsimme kaikkien ponien kanssa talliin, ukkonen oli juuri tallin yllä. Me molemmat valuimme vettä ja ponit olivat jokseenkin hermostuneen näköisiä. Ainoastaan Niilo, joka ei ollut ollenkaan ulkona ukkosen aikana, kurkki iloisesti tyhjästä karsinasta.

"Huh mikä myrsky! Kunnon kesäsade.. Näitkö Kaikan? Kaikka oli ihan sunniltaan.."Sini päivitteli ja lysähti istumaan lattialle."Autatko minua hakemaan poneille rehulasta vähän heinää, että ne saa muuta ajateltavaa?"
Suostuin ja yhteisvoimin kannoimme kaikille pienen kasan syötävää. Erityisesti Niilo ilahtui ylimääräisestä ruoka-annoksesta.

Lähdin varustehuoneeseen ja laitoin itselleni kaakaota. Lattiakin tuli ihan märäksi kun vaatteistani tippui vettä.
"Sulla oli sentään sadetakki, mä lähdin teepaidalla taluttelee Merkkuu", virnistin Sinille joka tuli myös varustehuoneeseen.
Kaakao sentään vähän lämmitti, mutta kun kaikki vaatteet sukkia myöten on kastunut ihan läpimäräksi, ei siinä voi tuntea itseään kovin kuivaksi...

( Joo eli tämä tarina on sitten sekä Merkun että Niilon päikyissä, kun tuli samalla hoidettua molemmat. Varmaan pisin tarinan minkä olen koskaan kirjoittanut, sormet on ihan makaroonia...Pieni kaatosade yllätti juu (: )

~ tupsu, merliini & niilo - ne pienet <3

Sini: HEHEE! Kidutatko sä mua tällä huumoriomäärällä : D En kohta enää pysty kommentoimaan mitään, ku vatsalihaksethan tässä joka kerta kipeytyy :''''D

Lempikohdat:

"Mitä ihmettä mä teen sun kanssas kun sä aina oot aiheuttamassa tuhoa?"

"... puhdistin ponin kaviot ja tämä viisaana poikana tallasi varpailleni."

"Puhisin jotain epäselvää vastaukseksi"

"Niilo kääntyi katsomaan, mitä se tyttö nyt pysähdyksistä lentelee alas. "

"Silloin harkitsin vakavissani puruluun ostoa Niilolle. Mutta järsimisen ja tuhoamisen ilo taitaa olla siinä, että se on kiellettyä..."

"Enää tammat! Tupsu, hae tammat!" Sini kiljui."

"Siinä oli kyllä vuosisadan viritelmä. Kolme ponia kerralla."

"Kaakao sentään vähän lämmitti, mutta kun kaikki vaatteet sukkia myöten on kastunut ihan läpimäräksi, ei siinä voi tuntea itseään kovin kuivaksi..."

8''''D Näille kohdille repeilin varmaan miljoonaan kertaan, aivan mahtava tarina!

[Tupsu]

8.6.09 ~ Märkä hyppytreeni.

(Minkä mä voin sille, että tarinoista tulee aina vähän huumorilla höystettyjä. Parempi niin ku et kirjottaisin jotain ensin ratsastin, sitten puhdistin harjat, sitten sanoin moi Sinille. Pitäähän tarinassa olla luonnetta ja hauskoja tarinoita on luonnollisesti hauska lukea x3)

"Mitä mä sanoin?! Mä sanoin, et Rillan ja Niilon varsasta tulis ylisöpö otus ja nyt sä oot astuttamassa Rillan Niilolla", ihmettelin kovaan ääneen ja kaaduin sohvalle huokaisten onnellisena.
Kesävarsaa tässä kaivattiinkin. Pientä ja vekkulia, sellaista jota kaikki tallilaiset rapsuttelisivat ja jonka perässä saisi joka päivä juosta kun pieni karkulainen oli tullut isäänsä. Täydellinen pikkuniilo.
"Kuulit varmaan jo että Niilo on muuttanut karsina ykköseen. Tosin nyt kesällähän se on suurimman osan päivästä ulkona", Sini kertoili ja istuutui sohvalle.
"Joo kuulin. Huhhuh, pitäis varmaan taas lähtee ratsastaa ponit. Ettei ne perälaitumen pallerot pyöristy enää yhtään", sanoin ja katsahdin ulos ikkunasta.
Sade vaan jatkui päivä päivältä. Aina välillä aurinko kurkkasi pilvien takaa iloisesti hymyillen, mutta pian sen jälkeen tummat pilvet valtasivat taivaan. Vaikka sade oli tihuttamista, silti tallipiha oli täynnä pieniä lätäköitä ja joka paikka tuntui märältä.
"Joo, Niilolla kannattais tehdä kunnon maasto. Se poni on kohta niin kumipallo, ettei jalat enää yllä maahan", Sini katsoi minua säälivästi. Varmaan onnellisena siitä, että oli itse ratsastanut Kaikalla jo.
"Hyvähän sun on siinä selittää jostain maastosta kun mun loppujen lopuksi täytyy tehdä se!"hihitin ja Sinikin virnisti.

Kumosin loput karkeistani suuhun ja ryttäsin paperipussin roskikseen.
"Kohti sadetta, ja sen läpi", julistin nauraen ja uhrauduin lähtemään laitumille hakemaan poniani talliin.
Merlin hörähti, pyörähti takajaloillaan ja laukkasi sitten pukitellen portille kiitollisena siitä että pääsi pois vihaamastaan vesisateesta.
"Oho, olet vihdoin päässyt kesätunnelmiin", sanoin hymyillen ja kiinnitin riimunnarun Merlinin riimuun. Jossa oli taas pieniä hampaanjälkiä...
Niilo katseli kauempana kun talutin Merkun avatusta portista ja suljin sen perässäni. Pian poniori kuitenkin jatkoi syömistä ja upotti pienen päänsä märkään heinikkoon.

Merlinillä oli ilmiselvästi kiire kuivaan talliin ja turvallisesti karsinaan. Ruuna oli myös iloissaan päästessään liikkeelle laitumelta ja ratsastukseen. Siinä ponissa on hassua se, että se rakastaa työntekoa, eikä ole liiemmin koskaan laiskalla tuulella. Varsinkin nyt kun sitä ei olla liikutettu pariin päivään jatkuvan sateen takia, tuntui kun olisin taluttanut elävää ruutitynnyriä. Ruuna hyppi ja pyöri ja yritti jatkuvasta ryysätä minun ohi. Pidätin kärsivällisesti ponia ja pysäytin sen ennen karsinaan menoa, ettei tämä oppisi juoksemaan karsinaansa.

Harjat olinkin hakenut aikaisemmin joten kävin töihin heti. Merlin oli kerrankin rauhallisena, mutta vilkuili kylkiään ihan kuin olisi kauhistellut mutatahroja ja kamalaa likaa.
"Oletpas nyt hienostoponi, kyllä minä harjaan ne pois", nauroin ja aloin pyöritellä kumisukaa kimon kyljellä.
Vartissa olin saanut kuivuneet kurat pois, kymmenen minuutin kuluttua siitä poni oli kavioita vaille valmis ja kun olin tehnyt senkin, suljin harjapakin. Kävin hakemassa satulan ja suitset.

Merlin pyöri hermostuneena ympyrää karsinassa ja tähyili ikkunastaan ulos laitumille, ilmeisesti etsien Niiloa. Parin viikon aikana näistä kahdesta oli tullut parhaat kaverukset. Merlin, vaikka oli isompi, seurasi Niiloa aina laitumella ja vahti sen jatkuvaa syömistä pää pystyssä ja korvat hörössä.
"Ei hätää pikkuinen. Yritä ymmärtää, ettet voi olla Niilon kanssa kokoajan", jutustelin ja nostin varovasti satulan ruunan selkään. Merlin vilkaisi minua nopeasti ja puhalsi lämmintä ilmaa käsiini.
Kiristin vyön ja suitsin Merkun nopeasti.
"Hupsu poni, tule nyt. Ethän sinä voi tehdä enään mitään jos pitää aina vaan huuta Niilolle!"

Merlin tuli kuuliaisesti perässäni kentälle. Se oli vihdoin jättänyt hirnumisen, ja keskittyi sen sijasta työskentelyyn. Kiristin vyön ja heilautin itseni selkään. Tuntui taas kotoisalta istua korkeammalla ja ennen kaikkea turvallisesti ponin selässä. Niilosta nyt ei voi ikinä tietää, mitä se seuraavaksi päättää tehdä. Lähteäkö pukkilaukkaan vai kierähtää kyljelleen kentällä.
Jalustimia ei tarvinnut säätää, sillä kukapa muu ratsastaisi ponillani? Annoin Merlinin kävellä uralla ja yritin vähän hidastaa sitä, koska ruuna käveli kuin tulisilla kivillä.
"Taitaa kunnon estetreeni olla paikallaan, vai mitä", hymyilin ja taputin kimoa kaulalle, joka oli kostea, sateen takia.
Kentällä olikin jo valmiiksi muutamia pieniä esteitä. Puolimetrinen pysty ja okseri sekä yksi aaltoeste, joka oli nostettu vähän korkeammaksi. Oli vielä yksi lankku, jolla korkeutta oli nopeasti arvioituna 90 cm.
Keräsin ohjia lyhemmäksi ja pidin pohkeet kiinni, samalla kun tein ohjilla puolipidätteitä. Merlin vastasikin heti ottamalla paremmin takapäätä alleen ja joustamalla kaulasta. Teimme ensin hieman voltteja esteitten ympäri ja ravisiirtymisiä pitkille sivuille. Merkku puhisi innoissaan ja kerran kun en ollut tarkkana, poni päätti hypätä esteen. Varautumattomana ponnistukseen lensin kaulalle ja roikuin siinä hetken.
"Mitäs nyt? Oletko alkanut harrastaa kaulalla ratsastusta?"Sinin huvittuneesta äänestä ei voinut erehtyä.
Punaisena kiipesin takaisin satulaan ja siirsin ponin raviin.
"No arvaa vaan! Minähän sanoin, että saat nähdä sitten kun hyppään tällä. Raukka rakastaa niin paljon esteitä, että lähtee aina ryysimään ihan väärälle esteelle", selostin ja kokosin ravia. Kulmissa muistin aina asettaa, ettei ruuna lähtisi oikomaan.
"No sitten minä jäänkin katsomaan, miten teillä menee", Sini innostui ja jäi roikkumaan aidan reunalle.

Vihdoin, ajatteli Merlin, kun nostin laukan ja aloin laukkaamaan päätyihin ympyröitä ja tekemään temponvaihdoksia laukassa. Ruuna venytti nautinnollisesti kaulaansa, mutta kokoamisista ei meinannut tulla mitään ponin vauhdikkuuden takia. Merlin ravisti päätään, kun pisaroita alkoi tulla yhä tiuhempaan tahtiin. Housuni liimautuivat kiinni jalkoihin, mutta estetreeniä ei niin vain jätetä väliin pienen sateen takia.
Pysäytin ruunan ja tein peruutuksen ennen uutta laukannostoa. Sitten kulman jälkeen käänsin ponin halkaisijalle, ja lähestyimme pientä pystyä. Merlin ylitti esteen kepeästi hypäten ja pärski tyytyväisenä. Vaihdoimme siinä samalla suunnan ja laukan ja tulimme okserin vasemmassa kierroksessa.
"Pojalta ei vauhtia puutu, muista vain ettet anna sen lisätä laukkaa omasta päätöksessään ja pohkeet kiinni ennen hyppyä", Sini neuvoi.
Nyökkäsin ja keskittyneesti ylitimme aaltoesteenkin. Merlin pukitti pitkällä sivulla.
"Taidamme laukata tämän treenin jälkeen metsässä, että tämä vähän rauhoittuu", puhisin ja pysäytin taas ruunan. Vaadin sitä seisomaan vähän aikaa ihan paikallaan ennen kuin nostin rauhallisen laukan. Tulimme pystyesteen ja heti perään okserin. Sekin meni reippaasti ja hyvällä ilmavaralla.
Sitten ratana. Ensin lankku, toisena pysty, sitten aaltoeste ja lopuksi okseri. Nostin laukan oikeaan suuntaan ja käänsin Merlinin ykkösesteelle. Puhtaasti ja lennokkaasti yli. Kakkosesteelle tie meni ihan liian pieneksi, mutta Merlin hyppäsi silti. Huono tie vaikutti kolmannen esteen lähestymiseen. Merlin oli jo hetken sitä miletä, että kieltäisi, mutta hyppäsikin silti. Pysyin mukana ja käänsin portilta viimeiselle esteelle. Sen Merkku hyppäsi ponnistaen kuin tiikeri ja esteen jälkeen se nosti päätään etsien silmillään lisää esteitä.
"Sooo, ei ole enempää. Nyt raviin", sanoin ja istuin alas harjoitusraviin.
Merlin olisi halunnut vielä hypätä, mutta se tyytyi ravaamaan.
"Sehän meni ihan hyvin, vaikka ponisi onkin aikamoisen innokas hyppääjä", Sini totesi ja pudisteli hiuksistaan vedet pois.

Mekin olimme ihan märkiä, vaikka vesisadetta ei tullut treenatessa huomanneeksi.
"Käykää sitten äkkiä siellä maastossa, ettei myrsky yllätä", Sini sanoi muistellen viimekertaista kaatosadetta.
Siirsin hikisen ruunan käyntiin ja kävelimme portista tallipihalle. Sade oli tauonnut hetkeksi, joten Merlin suostui lähtemään metsätielle. Ruuna katseli iloisesti puita. Nostin ravin ja Merlin lähti reippaasti ravaamaan hiekkatietä pitkin. Nostin laukan heti laukkasuoralla ja sitten se oli menoa. Tyydyin vain nojautumaan eteen ja annoin ponin laukata ihan niin kovaa kuin se halusi. Ja sehän halusi laukata, ja kovaa! Puristin rystyset valkoisina ruunan harjaa kun puut ja pensaat vilahtelivat ohi. Ajattelin kauhuissani kaikkia mahdollisai onnettomuuksia, mitä siinä vauhdissa saattaisi tapahtua. Onneksi pomminvarma (juu ihan aina) ponini laukkasi kiltisti, enkä pudonnut. Sade ei haitannut sitä, kunhan pääsi revittelemään täysillä.

"Huhhuh, se oli menoa se", totesin kun istuin tuntia myöhemmin varustehuoneessa ja kerroin tytöille metsälaukastamme.
"En ymmärrä, miten se poni jaksaa laukata niin pitkään. Koko sen maastoreitin!"päivittelin ja aukaisin limupullon.
Merlin oli päässyt jo takaisin laitumelle, mutta piti odotella sateen loppumista, ennenkuin voisin ratsastaa Niilolla. Olin taas aivan läpimärkä. Märkä ei itseasiassa kuvannut hyvin olotilaani. Uitettu olisi parempi...

~ Tupsu ja esteponi Mermer

Sini: Jees, ihan oikeessa olet, että tietenkin huumorilla höystettyjä tarinoita on aina mukava lukea. :'') Tässä tarinassa oli kyllä sitä jotain - en osaa kuvailla, mut tää vaan jäi mieleen. Sateinen estetreeni innokkaalla ponilla, tulevaisuudensuunnitelmia, omia ajatuksia, huumoria... : D Hieno tarina! Ja kjäh, kjäh, vihdoinkin pääsin näkemään Merkun hyppytaitoja - ihanaa kun näitäkin poneja on olemassa, ketkä hyppää ilmavaralla ja niin, ettei maha jää kiinni puomeihin (ei suinkaan koske erästä n:llä alkavaa ponia, ei... : D)