|
|
Post by Heidi on May 4, 2009 7:22:18 GMT 2
Maanantai 4.5.2009
Hyppelehdin tallille iloissani kevään tulosta. Näin jo vähän matkan päässä tallipihalta, että Pertullakin näytti olevan kevättä rinnassa. Se laukkaili tarhassa innostuneena Kaikan kanssa. - Perttuu! Huusin tarhan portilta. Perttu käänsi päätään ja lähti ravaamaan minua kohti.
- No mitä poika! Sanoin Pertulle ja halasin sitä. Perttukin laski päänsä olalleni kuin sekin olisi tahtonut halata. Yhtäkkiä tunsin jonkun märän valuvan takilleni. Katsahdin olalleni ja huomasin sen. - Hyi olkoon Perttu! Menit sitten kuolastamaan mun takkini! Sanoin Pertulle.
Perttu näytti kuin se ei olisi tajunnut mitä se teki. - No voi suo raukkaa! Sanoin Pertulle ja silitin sitä. Sitten otin kiinni Pertun riimusta ja lähdin taluttamaan sitä pihattoon Niilon ja Rillan seuraksi. Sitten nopeasti harjasin Pertun ja sekoitin poneille ruoat. Kun olin sen tehnyt jaoin kaikille omansa ja pihatto täyttyi tyytyväisistä maiskutuksista.
Perttu oli taaskin yhtä vähäjärkinen ja siltä valui kaikki ruoat pois kun sillä oli vähän omalaatuinen tapa syödä. Ensin se ahtoi turpansa täyteen kauraa ja sitten ne kaikki valuivat alas sen suusta maahan ja sitten taas uudestaan. - Voi sua Perttu, sanoin kun Perttu oli saanut edes jonkin verran syödyksi.
Sitten lakaisin pihatosta vähän roskia pois ja järjestelin tavaroita. Sitten vielä kun ponit olivat syöneet päästin ne ulos, siivosin Pertun jäljet, hyvästelin Pertun ja lähdin kotiin.
Heidi ja Perttu 14HM
Sini: Kiva tarina, jossa kuvataan mukavasti tallin rentoa meininkiä! =)
|
|
|
|
Post by Heidi on May 7, 2009 9:14:50 GMT 2
Torstai 07.05.2009 - Vauhdikas tallipäivä
- Hihhulileilallalei.. Hyräilin lakaisetessani tallikäytävää. Tänään olin tullut jo aikaisin aamulla tallille, koska kuolu alkaisi vasta 15.30 koska koulussa olisi markkinat. - Huhhuh! Huokaisin kun vihdoin tallikäytävä oli puhdas. Lakaisemisessa olikin mennyt paljon aikaa, sillä jollain hevosella näytti olevan paha ripuli ja se oli ulostellut ympäri tallia.
Sitten menin satulahuoneeseen josta mukaani otin Pertun harjat ja riimunnarun. Sen jälkeen lähdin kävelemään kohti tarhaa, jossa Perttu ja Kaikka olivat. Kun tulin lähemmäs, huomasin, että jotain oli tapahtunut. Vieläkin lähempänä huomasin, että Anssin ja Pertun ja Kaikan tarhan välinen aita oli mennyt rikki ja nyt Anssi ja Kaikka tappelivat, olivathan ne kumpikin oreja. Ja mikä pahinta, Perttu oli livistänyt jonnekkin.
No, nyt ei olisi aikaa hakea apua. Niinpä kävelin päättäväisenä tarhaan ja syöksyin kahden orin väliin. - Nyt loppu! Karjaisin kun kumpikin yrittivät hyppiä päälleni. Sitten sain otteen Anssin riimusta. Hätistelin Kaikkaa kauemmas ja talutin Anssin pois tarhasta ja kiinnitin sen harjauspuomiin. Anssi oli saanut jalkaansa pienen naarmun ja yhden näykkäisyn säkään mutta ei sen pahempaa. Kaikalle ei ollut näyttänyt tulevan mitään jälkiä.
Kävelin talliin ja huhuilin Siniä. Hän ei kuitenkaan ollut tallissa joten menin katsomaan asuintalosta. Pimpotin oveen ja väsynyt Sini tuli ovelle. -Mikäs sulla nyt tähän aikaan aamusta on hätänä? Sini kysyi tokkuraisena aamuttakkiaan päälle pukien. - Tulisitko kattoo pari haaveria kun Anssi ja Kaikka tappeli, sanoin Sinille. - Tappeli? Mutta nehän on ihan eri tarhoissa!? Sini puheli hämillään.
- Joo, mut tarhojen välinen aita oli rikki, vastasin. - No ei muuta kuin nopeasti katsomaan mitä niille on käynyt! Sini sanoi ja lähdimme vauhdilla harjauspuomia kohden. Kun pääsin Anssin luokse muistin Pertun. - Ai niin! Perttu on kadonnut! Sanoin vielä Sinille ja hän katsoi minua hämmästyneenä. - Mene sitten etsimään se poni, ihan varmasti se on jossain puskassa syömässä! Sini sanoi kiukkuisena ja lähdin etsimään Perttua.
Aivan kuten Sini oli ennustanutkin, löysin Pertun läheisestä puskasta aterioimassa. Hiivin lähelle Perttua ja nappasin kiinni sen riimusta. Perttu kääntyi katsomaan minua peloissaan, kuin se olisi lähtenyt tarhasta, koska sitä pelotti. - Voi suo raukkaa! Sanoin Pertulle ja halasin sitä. - Nyt ei oo enää mitään hätää! Jatkoin. Sitten vein Pertun pihattoon ja aloitin sen harjaamisen. Tallipäivä oli alkanut hurjasti, mutta nyt kaikki palasi ennalleen ajattelin harjatessani Perttua.
Kun olin harjannut Pertun annoin sille pusun turvalle ja vein sen harjat pois. Huomasin Sinin olevan jo aidan korjauspuuhissa ja Kaikan olevan karsinassaan. Se piti aikamoista melua potkiessaan seiniä. Noh, kai se siitä rauhoittuu kun saa kohta ruokaa, ajattelin. Sitten menin auttamaan Siniä aidan korjauksessa ja se menikin aika nopeasti, mutta kyllä siinä hiki tuli.
- Noin! Nyt voitais hakee hevoset ulos takaisin, Sini sanoi ja lähdimme hakemaan Anssia, kaikkaa ja Perttua takaisin tarhaan. Hain ensin Pertun ja sen jälkeen Anssin. Sini toi Kaikan ulos ja hevoset alkoivat heti mussuttaa heiniään kuin mitään ei olisi äsken tapahtunut.
- Voi ei! Kello on jo noin paljon! Mun pitää nyt lähtee, Sanoin Sinille ja juoksin pyörälleni. Katselin vielä hetken taakseni kunnes Unikko katosi kokonaan näkyvistä kukkulan taa.
Heidi ja Perttu 15HM
Sini: Huh, olipa tarinassa vauhtia! Hyvä, ettei mitään vahinkoja sattunut! (:
|
|
|
|
Post by Heidi on May 10, 2009 9:40:14 GMT 2
Sunnuntai 10.05.2009 - Maastoilua rennolla meningillä
- Wuhuu! Huudahdin viilettäessämme Pertun kanssa maastopolkua pitkin laukassa. Perttu laukassi shettislaukkaansa ja teki välillä pukkejakin. Satulan olin jättänyt suosiolla pois Pertun selästä, sillä se oli lihonut aivan mahdottomastti, joten satulavyön kiinni saamiseen oltaisiin tarvittua hikeä ja tuskaa.
Onneksi Pertun selkä oli niin pyöreä että siellä pysyi todella hyvin ilman satulaakin. Kannustin Perttua kovempaan laukkaan ja se totta vie lähti kovaa! Perttu viiletti metsässä eteenpäin ja tuuli humisi korvissani. Laukkasimme pitkän matkan, kunnes saavuimme rantaan. Siinä hiljensin Pertun käyntiin ja liuin alas sen selästä. Laitoin sormeni veteen ja vesi tuntui jo aika lämpimältä.
Perttukin olisi halunnut veteen, joten se koko ajan yritti rynniä veteen ja kerran se sinne pääsikin ja roiskutti vettä päälleni niin että kastuin ihan läpimäräksi. - Perttu! Senkin veijari! Sanoin Pertulle ja talutin sen pois päin vedestä. Perttu oli vieläkin ihan innoissaan ja steppasi koko ajan. - No niin Perttu! Oleppas sitten paikoillas kun mä tuun takaisin selkään! sanoin Pertulle ja heilautin jalkani sen selän yli.
Jatkoimme matkaamme käynnissä, kunnes huomasin edessämme pian alkavan maastoeste radan. Kannustin Pertun laukkaan ja lähestyimme estettä. - Wii! Huudahdin kun Perttu liisi ensimmäisen esteen yli. Oli tosi hauskaa hypätä maastoesteitä ilman satulaa! Laukkasimme kohti seuraavaa estettä ja senkin Perttu ylitti täydellisesti isolla ilmavaralla.
Kun maastoesterata päättyi käänsin Pertun metsään ja me rämmimme sieltä laituimien luokse. Laitumella ei näkynyt yhtään hevosia vielä. Laitumilta käänsin Pertun tallille päin ja jouduimme taas rämpimään hetken ennen kuin saavuimme tallin pihaan. Pihalla hyppäsin alas Pertun selästä ja taputin sitä kaulalle. Sitten vein sen tarhaan Kaikan seuraksi ja riisuin siltä siellä suitset.
Kun Perttu oli turvallisesti tarhassa menin vielä siivoamaan sen karsinan ja sitten meninkin oleskeluhuoneeseen lukemaan lehteä ja juomaan limsaa.
Heidi ja Perttu 16HM
|
|
|
|
Post by Sini on May 11, 2009 20:28:29 GMT 2
Estetreeniä kentällä  - Pohkeita, Heidi! Hyvä, huusin kentän laidalta katsellessani Heidin ja Pertun esteharjoituksia.
- Ponihan lentää kuin leppäkeihäs, Heidi naurahti ja taputti iloisena pörröistä hoitoponiaan.Kiitos hyvästä hoitamisesta, jatka samaan malliin! |
|
|
|
Post by Heidi on May 12, 2009 6:45:18 GMT 2
Tiistai 12.05.2009 - Hoitokerta jolla ei ole otsikkoa
Kävelin tallille reipasta tahtia hoitamaan Perttu palloa. Olkalaukkuni pomppi kylkeä vasten, kun lähdin juoksuun. Keltainen tallirakennus näkyi jo. Kiihdytin tahtiani ja saavuin tallinpihaan. Juoksin tallin ovelle ja avasin sen. Kävin heittämässä laukkuni oleskeluhuoneeseen ja lähdin katsastamaan missä Perttu on. En löytänyt sitä tarhoilta enkä tallista joten menin katsomaan kentälle oliko se siellä. Hmmhh.. Kentän perällä näkyi jokin ruskea joka tutki innokkaana paikkoja ja yritti päästä vapauteen.
- Perttu! Miten sä sinne oot päässyt! Kysyin Pertulta, ja lähempänä huomasin että se oli jäänyt kiinni aidanrakoon. - No niin Perttu, otetaas sut nyt sieltä pois! Sanoin Pertulle ja aloin auttamaan sitä. Pienen ponnistelun ja aika pitkän ajan jälkeen sain Pertun pois ansastaan. - Nyt viedään sut talliin! Sanoin Pertulle ja aloin taluttaa sitä riimusta.
Kun saavuin talliin siellä vastaan minua tuli hätääntynyt Sini. - Heidi ootko nähny Perttua?! Se katos jonnekkin! En edes tiedä miten! Tarhassa se oli, Sini sanoi hädissään. - No, tässähän se on! Sanoin Sinille, jonka huulille levisi hymy. - Huh, ei se ollutkaan kadonnut! Missä se oli? Sini kysyi. - Kentällä, mut nyt meen puunaamaan tän palleron, ettei toi muta kuivu, sanoin Sinille ja talutin Pertun harjauspuomille
Kiinnitin Pertun riimunnarusta puomiin ja hain sen harjat. Harjauksessa kesti tovin, mutta vihdoin sain Pertun putipuhtaaksi. Jätin sen vielä hetkeksi seisomaan puomille kun menin katsomaan, miten Perttu oli päässyt pois tarhasta. Kiersin koko aitauksen ja sitten näin sen. Kuoppa, josta shettis mahtuu alittamaan aidan. Kaikka siitä ei ollut päässyt menemään ja ihmettelikin mihin sen tarhakaveri oli lähtenyt.
Hain lapion ja vähän multaa ja täytin kuopan. Noin, nyt siitä ei enää pääse edes Perttu, ajattelin hikisenä nojatessani lapioon. Sitten hain vielä Pertun tarhaan, siivosin sen karsinan, hyvästelin sen ja lähdin kotiin päin.
Heidi ja Perttu 17HM
Sini: Hyvä, että Perttukin lopulta löytyi (: Mahtoi Kaikka olla ihmeissään kun tarhakaveri noin vain katosi.
|
|
|
|
Post by Heidi on May 18, 2009 14:05:12 GMT 2
Maanantai 18.05.2009 - P e r t t u t h e y k s i s a r v i n e n! Paint työ tällä kertaa. Tuli mielestäni ihan onnistunut, koska en ole vähään aikaan hiirellä enkä paintilla piirtänyt. Siinä siis Perttu leikkii yksisarvista tarhassa joku ihme sen löytämä tötterö päässä : ) Heidi ja Perttu 18HM
|
|
|
|
Post by Heidi on May 20, 2009 20:06:07 GMT 2
Keskiviikko 20.05.2009 - Esteitä ilmavaralla!
Suih, suhahti vain kun Perttu lensi esteen yli minä selässään. Myötäsin ja painoin pääni ponin harjaan. Ja hyppy! Sini oli rakentanut meille 50cm esteradan kentälle ja Perttuhan ylitti esteet oikein kunnon ilmavaralla! - Se menee niin hyvin et voitais ihan pikkusen korottaa tota estettä, Sini sanoi tyytyväisenä.
- Mut eiks Pertun rataesteet ollutkaan vaan 50cm? Kysyin Siniltä kummissani. - No voihan sitä pikkasen koittaa korottaa, Sini sanoi. Niinpä hän korotti esteitä hieman mutta ei paljoa. Kun Sini ilmoitti olevansa valmis, annoin Pertulle pohkeita ja se lähti villiin laukkaan.
Lähestyimme ensimmäistä estettä. Valmistauduin hyppyyn ja annoin juuri ennen estettä Pertulle pohkeita ja myötäsin. - Sehän meni sen! Huusin riemuissani ja käänsin seuraavalle esteelle joka oli okseri. Senkin yli Perttu suorastaan lensi. Kun koko radan olin mennyt, taputin Perttua ja hiljensin sen käyntiin. - Sehän meni tosi hyvin! Sini huusi kentän keskeltä.
Halasin ylpeänä Pertun kaulaa ja haistelin sen jouhia. Ne kutittivat inhottavasti naamaani. Nostin pääni Pertun harjasta kun kuulin Sinin kysyvän: - Sit kun se Perttu on saanu vähän hengitystä tasattua niin halutko tulla vielä tämmösen 65cm yksittäisen esteen? Nyökkäsin innoissani vastaukseksi ja otin jalustimet takaisin jalkoihini.
Kun olimme kävelleet pari kierrosta, lyhensin ohjiani ja annoin Pertulle pohjetta. Ensin ravasimme hetken ja sen jälkeen siirin Pertun laukkaan. Laukkasin kierroksen ja käänsin sitten Pertun esteelle. Painoin pohkeet Pertun kylkiin ja se lensi esteen yli mutta puomi kolahti ja putosi maahan. - Voitte tulla vielä kerran! Sini huusi estettä korjatessaan.
Niinpä käänsin Pertun uudestaan esteelle ja nyt myötäsin vieläkin enemmän ja Perttu ylitti kuin ylittikin esteen! Olin aivan innoissani ja purskahdin nauruun. Halasin Perttua sen vielä laukatessa ja irrotin ohjat ja jalustimet pois jaloistani. Pysyttelin Pertun selässä vaikka en mitenkään ollut siellä kiinni vaan roikuin flötsönä. Pian Perttu hiljensi käyntiin ja halasin sitä vielä silloinkin.
Sini ehdotti että menisimme loppukäynnit maastoon ilman satulaa ja niinpä otin Pertulta satulan pois, jätin sen kentän aidalle ja ponnasin Pertun selkään Annoin Pertulle ihan pitkät ohjat, jotta se voisi vähän venyyttää kaulaansa. Pikku maastolenkkimme oli tosi kiva. Pian sitten kuitenkin kun palasimme tallille nappasin satulan kentältä mukaani, talutin Pertun harjauspuomille ja otin siltä suitset pois.
Harjasin vielä Pertun pikaisesti ja sitten vein sen tarhaan samaan aikaan kun Sini vei Kaikan. Katselimme hetken hevosten touhuja, mutta sitten lähdinkin siivoamaan talliin karsinoita ja pihatoon järjestelemään paikkoja.
Heidi ja Perttu 19HM
Sini: Hauskaa, kun pääsitte esteitäkin hyppäämään. Nyt kesällä Perttu laiduntaakin sitten Kaikan kanssa samalla laitumella (2. laidun). Hyvää kesää!
|
|
|
|
Post by Heidi on Jun 3, 2009 17:47:45 GMT 2
Keskiviikko 03.06.2009 - Pertun unelmakesä
Perttu poni laitumella kirmaa, kesästä täyden ilon ottaa.
Haukkaa ruohotupsut suuhunsa ja niitä tyytyväisenä jauhaa.
Nauttii Perttu kesästä ja sen lämmöstä.
Loikoilee se laitsalla ja muita mulkoilee.
Kaikan kanssa juttu kulkee, yhdessä myös uudet leikit leikitään.
On Pertulla unelmakesä, vaikka sen jalkaan juuttui ampiaispesä.
Heidi ja Perttu jo 20 HM!
Sini: Hehe! Nauroin tolle lopulle, ihana!
"On Pertulla unelmakesä, vaikka sen jalkaan juuttui ampiaispesä." Söpö runo!
|
|
|
|
Post by Heidi on Jun 7, 2009 20:07:34 GMT 2
Sunnuntai 07.06.2009 - Kesäistä ukkosta
- Perttuu! Tuus tänne nyt! Huhuilin laitumella kirmaavaa ponia. Perttu lähti jolkottamaan luokseni ja antautui ihmeen helposti. Talutin Pertun harjauspuomille. Hain Pertun varusteet ja harjat ja aloin harjata Perttua. Oli todella kuuma päivä ja täydellinen sää maastolenkille ja pienelle uittamisellekkin.
Kun olin Pertun harjannut ja vienyt harjat pois varustin sen ja hyppäsin Pertun selkään. Keräsin ohjat käsiini ja sovitin jalustimet sopiviksi. Lähdimme kohti metsää hiljaista käyntiä. Metsässä oli mukavan varjoisaa, mutta siellä oli paljon hyttysiä. Niitä jouduinkin aika paljon hätistelemään etteivät ne purisi minua ihan verille.
Oli ihanaa, kun tuuli suhisutteli puita hiljaa. Olia aivan hiljaista, eikä siinä ollut ketään muuta kuin minä ja Perttu. - Perttu, sä oot paras! Lausahdin yhtäkkiä ja halasin Perttua. Se hörisi vastaukseksi ja jatkoi hidasta käyntiään.
Kun irrottauduin Pertun kaulasta huomasin että olimme menneet jo aika kauan käyntiä emmekä ehtisi käymään rannalla jos tätä vauhtia menisimme. Niinpä annoin Pertulle pohjetta ja se lähti innokkaaseen raviin. Onneksi se ei ollut ainakaan vielä laiskottunut laitumella olon takia.
Hetken ravattuamme annoin Pertulle laukkapohkeen ja se lähti hurjaan neliin. Nauroin ja kumarruin sen harjan ylle. Maisemat vilisivät silmissä, kunnes pian saavuimme rantaan. Ilma oli painostava ja enteili ukkosta. Kaipa me hetki voidaan tossa kahlata, ajattelin ja käänsin Pertun veteen.
Ensin Perttu aristeli, mutta syöksyi lopulta innokkaasti veteen. - Ptruu! Ei liian syvälle! Rauhoittelin Perttua kun ratsastussaappaihini pulpahti vettä. Yhtäkkiä kuului kauhea jyräys ja salama iski jonnekkin todella lähelle. Perttu pelästyi ja oli nousta pystyyn vaikka vedessä oltiinkin. Se lähti kauheaan laukkaan ja minä yritin pysytellä kyydissä.
Katsahdin taakseni ja näytti kuin salama olisi iskenyt veteen. Ehkä se oli vain villin mielikuvitukseni tuotetta, mutta alitajuntaani syntyi kauhukuvat. Mitä jos emme olisi ehtineet tarpeeksi ajoissa pois vedestä? Olisimmeko kummatkin kuolleet? Ajattelin vain näitä asioita, Pertun yhä kiitäessä kohti tallia. Laukkasimme ja laukkasimme ja aloin jo tulla epätoivoiseksi. Olimmeko eksyneet?
Ei, keltainen tallirakennus pilkotti puiden katveesta. Kannustin Pertun yhä kovempaan laukkaan ja niin saavuimme tallipihaan yltäpäältä hiessä. En ollut edes huomannut että oli satanut kaatamalla. Kauempana näin Sinin viemässä villiintyneitä hevosia sisälle. Pysäytin Pertun vapisevin käsin ja hyppäösin alas sen selästä. Talutin sen reippaasti talliin ja laitoin sen omaan karsinaansa.
Riisuttuani Pertulta varusteet ja harjattuani sitä hetken kävelin edelleen kalpeana kuin lakana oleskeluhuoneeseen. Siellä istui Sini, Sanni ja Tupsu. Kaikki ihmettelivät mitä minulle oli tapahtunut ja niin minä kerroin koko tarinan. - Eikä! Tupsu sanoi epäuskoisena saatuani tarinan päätökseen. Sannilta oli loksahtanut suu auki jo kertomukseni puolessa välissä ja tuijotti minua silmät suurena kuin lautaset.
- Noh, onneksi kaikki kuitenkin päättyi hyvin, Sini sanoi ja alkoi taas selata hevoslehteä. Sitten puhuimmekin loppuillan talliin pian syntyvästä varsasta ja ehdottelimme sille hassuja nimiä.
Heidi ja Perttu 21HM
Sini: Huh, kylläpä ukkonen yllätti äkkiä. Onneksi ehditte nopeasti pois rannalta. Vautsi, ootkin jo 20 hoitomerkinnän rajan ylittänyt, onnea vaan! Jotain kuvanalkua voisin teillekin yrittää vääntää... (:
|
|
|
|
Post by Heidi on Jun 18, 2009 15:55:23 GMT 2
Torstai 18.05.2009 - Yllättävä sade
- Dudduduuduuhmhmhm..., Hyräilin luodessani lantoja pihatosta. Oli ihana päivä, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. - Huhhuh! Vihdoinkin valmista, huokaisin sillä olin tehnyt koko pihatossa ja tallissa suursiivouksen. Järjestin tavarat, lakaisin lattiat, loin lannat karsinoista, putsasin varusteita, pesin ikkunat ja siivosin oleskelu huoneen. Miten minä ikimaailmassa olin edes jaksanut tehdä tuon kaiken. Onneksi olin tullut aikaisin aamulla tallille sillä muuten homma olisi venynyt keskiyöhön.
Join vielä hetken limua naattina oleskeluhuoneen sohvalla kunnes tajusin, että Perttukin pitäisi hoitaa. Sitten huomasin Sinin tulevan oleskeluhuoneen ovesta sisään. - Kuinkas täällä on näin puhdasta? Hän kysyi ihmettyneenä. Ai niin, olin aivan unohtanut että unohdin manita Sinille että teenkin suursiivouksen. - No, mä vähän siivoilin, tulin jo aikasin, sanoin Sinille joka hymyili.
- Voi kiitos! Multa itteltäni ois menny ikuisuus, sähän oot ikkunatkin pessyt, Sini huokaisi ja tarkkaili kaikkea puhtautta. Lähdin hymyillen pois huoneesta hakemaan Perttua pois laitsalta. Onneksi joku oli unohtanut portille riimunnarun, sillä itse unohdin sen tallista ottaa. Kävelin sisään tarhaan Pertun ja Kaikan luokse. Rapsutin ja silittelin kumpaakin hetken ja talutin sitten Pertun harjauspuomille. Sidoin sen riimunnarun siihen ja menin hakemaan sen harjat.
Kun tulin takaisin ulos Pertun luokse, huomasin että oli alkanut sataa. - Voi ei! Ja mä toin loimet ja satulahuovat tänne ulos tuulettumaan! Kiljaisin paniikissa ja lähdin kiireellä niitä kuskaamaan sisälle. Pari mattokain roikkui ulkona ja ne olivatkin aika painavia. Onneksi sain tavarat nopeasti kuskattua sisään, joten Perttukaan ei ehtinyt kauheasti kastua.
- Tuu nyt Perttu! Sanoin Pertulle, sillä se olisi tahtonut jäädä ulos leikkimään vedessä. Talutin Pertun tallikäytävälle ja laitoin sen riimuista molemmilta puolilta kiinni. Sitten harjasin Pertun, mutta se ei ollut kovin likainen joten se kävi nopeasti. Tarkistin vielä Pertun kaviot ja jalat ettei niihin ollut tullut mitään naarmuja laitumelta ja lähdin sitten viemään sitä takaisin laitumelle. Sade loppui ja aurinko alkoi taas paistaa. - Tyhmä kuurro...Mumisin itsekseni talutettuani Pertun laitumelle.
Rapsuttelin Perttua vielä hetken kunnes lähdin kotiin.
Heidi ja Perttu 22HM
|
|
