|
Post by Sini on Apr 17, 2009 21:19:59 GMT 2
Hoitaja: Heidi
|
|
|
Post by Heidi on Apr 23, 2009 14:00:37 GMT 2
10.03.2009 Ensimmäinen hoitokerta - Heidi
Tulin tallille ihanana lumisena tiistai päivänä hoitamaan Perttua. Kun kävelin tarhoille näin jo kaukaa Pertun karvaisen ja pallomaisen olemuksen. Astelin tarhoille ja huusin Perttua nimeltä. Se nosti vähän päätään, mutta jatkoi sitten syömistä.Hain tallista riimunnarun ja pyydystin sen avulla Pertun tarhasta. Ei se mikään helppo urakka ollut, mutta lopulta sain kuin sainkin sen riimun kiinni kädessäni olevaan riimunnaruun. Koko ajan matkalla talliin Perttu oli näkevinään jotain pelottavaakin kun se hyppeli sivuun ja riuhtoi. Jouduin kaikilla voimillani vetämään sen talliin, sillä se ei olisi millään halunnut mennä talliin vaan pysyä kavereiden kanssa tarhassa syömässä. Kun lopulta olimme tunnin tuntuisen ajan päästä tallin ovella avasin sen ja vedin Pertun sisään. Suljin oven perässäni, sillä ulkona kävi kova viima. Tallissa Perttu yhtäkkiä puolestaan veti minut omalle karsinalleen. Ajattelin, että poni on seonnut kun sen mieli tuolla lailla yhtäkkiä muuttuu. Otin riimunnarun irti Pertun riimusta voimattomuudesta tärisevin käsin. Ne olivat suorastaan hyytelöä!
Astelin varustehuoneeseen rauhallisesti, kunnes näin sen. Iljettävän ison rotan satulahuoneen nurkassa joka oli juuri jyrsimässä lattialle pudonneita ohjia. Otin luudan oven vierestä ja aloin hysteerisesti paiskoa sillä rottaa. Se vikisi ja katosi pois pienestä raosta. Nostin ohjat maasta ja ajattelin kuka tyhmyri nekin oli siihen pudottanut. Siinähän olisi voinut hyvät ohjat mennä ihan pilalle! Kun vihdoin ja viimein pääsin käsiksi Pertun harjapakkiin nostin sen pois hyllyltä ja toivoin hartaasti, että sieltä ei ilmestyisi toista rottaa. Mutta harjapakin takana ei ollut mitään lukuunottamatta paria kärpäsen raatoa. Nippasin ne roskakoriin ja jatkoin matkaani Pertun karsinalle. Se näytti ihmettelevän mikä minulla oikein kesti. Avasin karsinan oven ja aloin harjata Perttua pitkin vedoin. Yhtäkkiä huomasin, että olin unohtanut karsinan oven auki, mutta onneksi Perttu ei ollut huomannut yhtikäs mitään. Suljin oven ja jatkoin harjaamista.
Tein oikein perusteellisen harjauksen. Selvittelin Pertun harjan ja hännän, harjasin kovalla juuriharjalla pahimmat liat pois ja sen jälkeen tein viimeisen silauksen pölyharjalla. Lopuksi otin vielä kaviot. Sen jälkeen Perttu näytti oikein edustavalta. Otin kaksi riimunnarua ja kiinnitin Pertun tallikäytävälle karsinan siivouksen ajaksi. Otin ensin vanhat lannat ja muut epämääräiset kikkareet pois ja vein ne lantalaan. Sen jälkeen laitoin uusia puruja. Sitten laitoin Pertun takaisin karsinaansa ja annoin sille vielä iltaruoat. Sitten lähdin bussipysäkille väsyneenä tapahtumarikkaasta päivästä.
|
|
|
Post by Heidi on Apr 23, 2009 14:01:06 GMT 2
16.03.2009 Ensiapua - Heidi
Tulin tallille koulun jälkeen iloisena. Kävelin talliin ja otin sieltä riimunnarun. Kävelin tarhoille ja avasin portin. Hevoset katselivat minua ja tulivat uteliaina luokseni. Perttu oli ainoa joka ei tullut portille. Näin vain sen ruskean takamuksen pilkistävän heinäkasan takaa ja ihmettelin miksi se siellä makasi noin kärsivän näköisenä. Kävelin sitä lähemmäs ja kun olin parin metrin päässä siitä huomasin, että sen vasen takajalka vuosi pahasti verta. Voi ei! Ajattelin ja juoksin sen luokse. Haava näytti tulehtuneelta sillä jalka oli pahasti turvonnut vuohisen kohdalta. Lähellä ei edes ollut ketään jota olisin voinut pyytää auttamaan. Yritin saada Pertun nousemaan ylös, jotta visin viedä sen talliin ja puhdistaa sen haavan, mutta se ei liikahtanutkaan. Hätäännyin ja juoksin talliin hakemaan apua.
Talli oli aivan tyhjä. Ketään ei näkynyt missään, kunnes näin Sinin tulevan toimistosta ulos. - Sini! Huusin hätääntyneenä itku kurkussa. - Perttu on loukannut jalkansa ja se vuotaa tosi pahasti verta! Jatkoin. Lähdimme yhdessä tarhoille juosten. Suljin portin perässämme ja juoksin Pertun luokse. Se ei ollut vieläkään liikahtanut vaan makasi edelleen pää riipuksissa heinäkasassa. Sini puhdisti haavaa Pertun räpiköidessä vastaan. Jalkaan laitettiin vielä lopuksi side. - Ei se ollut hirveän syvä, mutta viedään se kuitenkin talliin. En usko, että sillä voi vähään aikaan ratsastaa. Sini sanoi ja yritimme yhdessä nostaa Perttua maasta ja saada sen liikkeelle. Lopulta onnistuimme ja kävelimme varovaisesti talliin. Laitoimme Pertun sen karsinaan ja vaihdoin sen loimen talliloimeen. Pidin vielä hetken seuraa Pertulle halailemalla ja silittelemällä sitä. Pian kuitenkin annoin sen olla rauhassa ja lähdin kotiin surullisena.
|
|
|
Post by Heidi on Apr 23, 2009 14:01:22 GMT 2
20.03.2009 Vauhdikas tallipäivä - Heidi
Tulin tallille perjantaina hoitelemaan ja katsomaan olisiko Pertun jalka kunnossa. Kävelin sisään talliin ja huomasin, ettei Perttu ollutakaan siellä. Hymy levisi kasvoilleni. Perttu olisi jo tarpeeksi terve päästäkseen muiden kanssa tarhaan! Riuhtaisin riimunnarun Pertun karsinan ovesta ja lähdin juoksemaan tarhoille. Tarhoilla avasin portin ja menin tarhaan. Suljin portin perässäni ja katselin olisiko Perttu siellä. Sitten näin sen ihanan pään kääntyvän minuun päin. Juoksin Pertun luokse ja halasin sitä.Perttu näytti olevan hämmästynyt tästä yhtäkkisestä hellyydenpuuskasta. Pertun jalka oli vielä aika pahan näköinen, mutta sitä saisi jo talutella kentällä ja tallipihalla.
Tallilla laitoin Pertun sen karsinaan ja hain sen harjat. Harjasin Perttua kauan ajatellen mitä jos jalan kanssa olisikin käynyt huonommin? Kun olin harjannut Perttua jo varmasti puolituntia laitoin harjat takaisin harjapakkiin ja lähdin viemään niitä satulahuoneeseen. Kun satulahuoneessa näin Sinin kysyin häneltä voisinko mennä taluttelemaan Perttua vähän ja sain kuin sainkin luvan. Menin takaisin Pertun karsinalle ja otin taas riimunnarun ja kiinnitin sen Pertun riimuun. Taluttelin Perttua ensin hetken tallipihalla ja kohta menin kentälle. Perttu oli niin kuin sen jalasa ei olisi mitään vikaa eikä se olisi koskaan edes loukannut sitä. Hetken päästä päätin yrittää vähän ravittaa Perttua. Maiskautin pari kertaa ja Perttu lähti innokkaana raviin. - Soo! Odota vähän minuakin ja sinähän sitä paitsi olet vielä toipilas! Sanoin Pertulle huvittuneena. Kun olimme hetken ravanneet hiljensin Perttua taas käyntiin. Kun olimme menneet jo aika kauan käyntiä lähdin taluttamaan Perttua takaisin talliin. Tallissa irrotin riimunnarun Pertun riimusta ja harjailin Perttua vielä hetken. Lopuksi laitoin sille vielä loimen päälle ja ruokin sen. Sillä aikaa kun Perttu söi minä lakaisin tallikäytävältä lantaa, heiniä ja muita roskia. Kun Perttu oli syönyt talutin sen tarhaan. Itse menin kuitenkin vielä talliin luomaan lannat Pertun karsinasta. Kun sen olin tehnyt menin vielä hetkeksi putsaamaan varusteita. Kun huomasin, että kello oli jo aika paljon siivosin jälkeni, laitoin varusteet takaisin paikoilleen ja kävin vielä hyvästelemässä Pertun ennen lähtöäni. Sitten lähdin keväisessä auringonpaisteessa kotiin.
|
|
|
Post by Heidi on Apr 23, 2009 14:01:41 GMT 2
23.03.2009 Kouluratsastus haussa..? - Heidi
Kävelin tallia kohti jäisessä räntäsateessa. Voi kunpa olisin jo pian perillä! Ajattelin, mutta tallista näkyi vasta vain pieni osa katosta. Vedin pipoani alemmas ja laitoin käteni syvemmälle taskuihin. Miten edes voi olla näin kylmä ajattelin itsekseni, lähtiessäni juoksuun. Halusin vain nopeasti sisälle lämpimään talliin. Kun vihdoin ja viimein saavuin hengästyneenä ja viluisena tallille, avasin tallin oven, mikä oli aika vaikeaa, sillä tuuli työnsi sitä kiinnemmäs. Kun sain oven auki syöksyin sisälle ja ennen kuin ehdin ottaa ovesta kiinni ja sulkea sen, tuuli läimäytti sen kauhealla voimalla kiinni ja hevoset tallissa pelästyivät. Aloin rauhoittelemaan hevosia ja kun kaikki olivat toipuneet tästä ns. järkytyksestä, astelin Pertun karsinan luo ja silittelin sitä. – Voi kun sä tunnut lämpimältä! Sanoin Pertulle ja lepertelin sille. Kun olin lämmennyt päästä varpaisiin, oli aika aloittaa Pertun harjaaminen. Onneksi se ei ollut kovin likainen, joten harjjamiseen meni vain hetki aikaa. Lopuksi tarkistin vielä oliko Pertun jalassa vielä haavaa ja jalka oli kuin olikin täysin parantunut. Melkein kiljahdin riemusta nähdessäni, että Pertun jalka oli aivan täysin tervehtynyt. Nyt ei olisi enää mitään huolta. Tänään ajattelin mennä ratsastamaan, vaikka ulkona olikin niin kamala sää, mutta minä uskoin, että kyllä se tuuli siitä laantuu. Vaan eipä laantunutkaan. En voisi tänään ratsastaa ulkona, mutta olihan maneesi aina olemassa. Miksen ollut sitä heti keksinyt, vaan istuskellut täällä odottamassa typeränä tuulen laantumista.
Kävelin ripeästi satulahuoneeseen ja nappasin sieltä Pertun varusteet. Kävelin Pertun karsinalle ja avasin oven. Suljin oven perässäni ja aloin ripeästi varustaa Perttua. Kun sain työni valmiiksi, otin Pertun ohjista kiinni ja talutin sen ovelle. Ovella valmistauduin siihen, että kun avaisin oven tuuli varmasti kaataisi meidät. Avasin oven ja sieltä tulvi sisälle jäätävä tuuli ja melkein paiskasi meidät seinään. Tällä kertaa sain oven suljettua, sillä lailla, etteivät hevoset pelästyneet. Kävelimme maneesia kohti taistellen tuulta vastaan. Kun vihdoin ja viimein olimme maneesin ovella, huomasin että sehän oli lukossa! Voi ei! Nyt pitäisi mennä takaisin ja ottaa toimistosta avaimet. Käänsin Pertun takaisin tallia päin ja Perttu oli selvästi ihan pihalla mitä minä tein. Kun vihdoin ja viimein olin saanut napattua tallista avaimet ja selviytynyt takaisin maneesin ovelle, avasin oven, talutin Pertun sisään ja huokaisin helpotuksesta. Talutin Pertun maneesin keskelle, laskin jalustimet alas, tarkistin satulavyön ja ponnistin selkään. Kun olin Pertun selässä, laitoin jalustimet sopivan mittaisiksi ja maiskautin pari kertaa, jotta Perttu lähtisi käyntiin.
Etenimme rennossa käynnissä pitkillä ohjilla. Tein vähän voltteja ja pysähdyksiä alkulämmittelyksi, ennen raviin siirtymistä. Kun olin lämmitellyt Perttua käynnissä tarpeeksi, annoin sille pohkeita ja Perttu lähti melkein kiitoraviin. Se oli aivan innoissaan! – Soo! Älä nyt heti alussa voimiasi kuluta! Sanoin Pertulle ja vedin vähän ohjista. Perttu siirtyi rauhallisempaan raviin ja minä kevensin mukana. Kun olin tehnyt aika kauan ravissa voltteja, pysähdyksiä, käyntiin siirtymiä, kolmikaarista kiemurauraa ja kerran vaihtanut suunnan, annoin Pertulle laukkapohkeet ja se lähti täyteen laukkaan. – Wihii! Sanoin tai no, melkein kiljaisin, mutta ei kiljaisu ole sama kuin melkein kiljaisu Perttu ei olisi millään halunnut tehdä laukassa mitään tehtäviä, mitä minä yritin sitä laittaa tekemään vaan se halusi vain laukata ja lujaa. Tulimme kulmaan kaarteeseen aivan liian kovaa. Yritin hiljentää Perttua, mutta se vain viiletti eteenpäin ja kovaa, ja tietysti sen seurauksena, koska Perttu kaarsi niin jyrkästi, minä mätkähdin maahan ja näin vain Pertun jalat edessä, kun ne viilettivät kovaa vauhtia eteenpäin. Nousin ylös käsittämättä mitä juuri äsken oli tapahtunut ja yritin ottaa Perttua kiinni. Kun vihdoin ja viimein lukuisien kiinnin ottamis yrityksieni jälkeen Perttu väsyi, otin sen ohjista kiinni ja ponnistin ärtyneenä takaisin Pertun selkään. – Oli taas hauskaa juosta karkuun ja ärsyttä, vai mitä? Sanoin osin huvittuneena ja osin ärtyneenä. Jatkoin ratsastamistani suoraa uraa pitkin kevyessä ravissa. Kun huomasin mitä kello alkoi näyttää, siirsin Pertun käyntiin ja annoin sille löysät ohjat. Silittelin Perttua, vaikka se olikin tiputtanut minut, eikä meinannut antaa ottaa itseään kiinni, oli se silti tehnyt kaikki muut tehtävät hyvin ja olihan se niin suloinenkin ettei sille voinut oikein suuttuakkaan. Kun olimme menneet käyntiä aika kauan ohjasin Pertun maneesin keskelle kaartoon ja hyppäsin sen selästä alas. Löysensin satulavyötä, nostin jalustimet ylös ja lähdin taluttamaan sitä takaisin talliin. Onneksi tuuli oli laantunut, joten oli puolet helpompaa kävellä, vaikka olikin tosi liukasta. Tallissa talutin Pertun sen omaan karsinaan ja riisuin siltä varusteet. Sen jälkeen vielä harjailin sitä hetken ja laitoin sille loimen. Lopuksi vielä ruokin Pertun. Sillä välin kun Perttu söi minä lakaisin tallikäytävää. Kun Perttu oli syönyt talutin sen tarhaan ja menin vielä luomaan lannat sen karsinasta. Kun olin sen saanut valmiiksivein talikon ja kottikärryt takaisin paikoilleen, vilkutin vielä Pertulle tarhaan ja lähdin kotiin.
|
|
|
Post by Heidi on Apr 23, 2009 14:02:19 GMT 2
26.03.2009 Torstaipäivä - Heidi
Tulin tallille keväisenä torstai iltapäivänä tallille. Kävelin sisään talliin ja katsoin ovatko kaikki hevoset ulkona ja ne olivat. Nappasin tallista mukaani riimunnarun ja menin hakemaan Perttua tarhasta. Perttu ei olisi millään halunnut tulla talliin van ollut kavereiden kanssa syömässä tarhassa, joten sen raahaaminen talliin ei ollut mikään helppo juttu. Välillä Perttu oli näkevinään jotain pelottavaa ja hyppi sivuun ja lähti raviin. Kun Perttu seuraavan kerran oli pelästyvinään jotain, se lähti laukkaan ja juuri sillä hetkellä olin ollut vähän ajatuksissani ja se vetäisi minut polvilleni ja raahauduin sen perässä lopulta vatsallani. - Perttu! Seis! Yritin huudella Pertulle, mutta sillä oli vaan hauskaa. Tunsin kuinka vatsaani tuli yhä enemmän naarmuja. Naamassakin oli kuraa. Sitten kiskaisin oikein kunnolla riimunnarusta ja vedin siitä niin kauan, kunnes Perttu lopultakin pysähtyi.
Nousin seisomaan ja pudistelin takkiani. – Sinä senkin pieni veijari! Sanoin Pertulle ja hymyilin vähän. En voinut olla nauramatta. Kun vihdoin ja viimein selvitimme tiemme tallille, avasin sen oven ja talutin Pertun sen karsinaan. – Tänään harjaan sut oikeen hienoksi ja harjottelen näyttelyihin. Sanoin Pertulle ja rapsutin sitä. Sitten kävin hakemassa satulahuoneesta Pertun harjat ja aloin harjaamaan sitä. Harjasin ja harjasin, kunnes varmaankin puolentoista tunnin jälkeen olin tyytyväinen. Lopuksi otin vielä Pertun kaviot ja sitten se olikin valmis. – Mähän voisin letittää sun harjan! Sanoin innoissani ja menin viemään harjapakin pois ja otin samalla satulahuoneesta kumilenkki pussin. Tein Pertulle hienot sykeröt ja talutin sen kentälle. Yritin saada Perttua näyttelyasentoon, mutta se vain astui aina askeleita eteenpäin juuri, kun se oli hyvin. Kun vihdoin ja viimein onnistuin, otin kamerani taskustani ja otin kuvan. Perttu oikein poseerasi ja nosti päätään vähän ylemmäs.
–Olet sinä hupsu poni! Sanoin Pertulle huvittuneena. Kun olin kuvannut ja harjoitellut Pertulla aika kauan, talutin sen takaisin talliin ja laitoin sen sen karsinaan. Laitoin Pertulle riimunnarun ja talutin sen takaisin tarhaan. Lopuksi loin vielä lannat sen karsinasta ja putsailin hetken varusteita. Kun huomasin, että kello oli jo aika paljon, kävin hyvästelemässä Pertun tarhassa ja sitten lähdin kotiin.
5 HM
|
|
|
Post by Heidi on Apr 23, 2009 14:02:36 GMT 2
04.04.2009 Talvikarvaa - Heidi
- Eikä! Ajattelin kävellessäni tallia kohti. Pertulla olisi taas karvanlähtöaika ja se jos mikä teetti työtä ja hikeä. Kävelin tarhalle missä näin Pertun, joka oli käynyt ilmeisestikin piehtaroimassa, sillä oli aivan mutainen. - Mitä!? Huusin kun näin, että Pertulta ei näkynyt juuri ollenkaan sen omaa karvaa vaan se oli aivan kovettuneessa mudassa. Avasin portin ja tervehdin Perttua. -Olet sinä hupsu! Siinä on jo ihan tarpeeks vaivaa kuulee yrittää hinkata niitä sun talvikarvojas pois ja nyt vielä tää! Sanoin osittain huvittuneena ja osittain ärtyneenä. Klipsautin riimunnarun kiinni Pertun riimuuna ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Tallipiha ei onneksi enää ollut liukas, joten ei tarvinnut enää varoa, että kaatuisi. Tallissa otin riimunnarun irti Pertun riimusta, kun se oli sisällä sen omassa karsinassa, menin itse ulos karsinasta ja suljin oven perässäni. Laitoin riimunnarun takaisin paikalleen ja menin hakemaan Pertun harjoja. Kun olin tullut takaisin satulahuoneesta Pertun karsinalle, se oli käynyt uudestaan piehtaroimassa karsinassa ja seisoi siinä viattoman näköisenä. - Ei voi olla totta! Miten sä oikein saat ittes tollasen näköseks? Voihkaisin ja astuin sisälle karsinaan.
Aloitin harjaamisen kovalla harjalla, joka ei kymmenen minuutin hinkkauksenkaan jälkeen tuottanut mitään tulosta. - Mä kuule vähän luulen et mun pitäis pestä sut, mumisin Pertulle ja lähdin taluttamaan sitä riimusta kiinni pitäen kohti pesuboxia. Kiinnitin Pertun kahdella riimunnarulla kiinni pesariin ja hain saippuan, sienen, hikiviilan, pyyhkeen ja sangon, jossa kannoin kaiken tämän. Pesarilla otin letkun käteeni ja käänsin vipua niin, että sieltä alkoi tulla lämminta vettä. Aloin huuhdella Pertun karvaa vedellä, mutta muta oli sitkeää eikä liuennut pois. - Noh, pitää kai ottaa järeämmät otteet käyttöön, sanoin ja otin sangosta pesusienen ja saippuan ja lorautin saippuaa vähän sienelle. Aloin jynssätä Perttua kaikin voimin ja ihme ja kumma lika alkoi lähteä pois. Jatkoin Pertun hinkkausta, kunnes Pertusta oli jo kaikki mudat ja ylimääräiset roskat lähteneet. Sitten otin letkun taas käteeni ja aloin huuhdella saippuoita pois. Kun saippuat olivat kaikki menneet viemäristä alas ja Perttu seisoi märkänä ja vettä valuvana uitetun rotan lailla, otin pyyhkeen ja hikiviilan ja aloin niillä kuivata Perttua. Kuivaamiseni jälkeen Pertun karva sojotti pystyssä ja se näytti omituiselta pallerolta. En oikein voinut olla nauramatta. Lähdin viemään tavaroitani takaisn sinne mistä olin ne ottanutkin ja sen jälkeen loimitin Pertun. Sitten kävin nopeasti putsaamassa Pertun karsinan ja sen jälkeen talutin Pertun sinne. - Ai niin! Unohdin ottaa kaviot! Sanoin ja lähdin hakemaan kaviokoukkua satulahuoneesta ja koukin sillä Pertun kaviot. - Noin! Nyt sä oot puhdas! Sanoin ja taputin Perttua kaulalle. Huomasin, että aika oli mennyt yllättävän nopeasti ja minun pitäisi lähteä kotiin päin. - Moikka Perttu! Sanoin Pertulle, suljin karsinan oven ja lähdin tallustamaan kotiin.
|
|
|
Post by Heidi on Apr 23, 2009 14:02:57 GMT 2
6HM
|
|
|
Post by Heidi on Apr 23, 2009 14:03:24 GMT 2
7 HM
|
|
|
Post by Heidi on Apr 23, 2009 14:04:14 GMT 2
|
|
|
Post by Heidi on Apr 23, 2009 14:05:09 GMT 2
9HM
|
|
|
Post by Heidi on Apr 23, 2009 14:06:51 GMT 2
10HM
|
|
|
Post by Heidi on Apr 23, 2009 17:22:58 GMT 2
23.4.09 – Uusia tuttavuuksia
Istuin kentän aidalla ja vedin keuhkoni täyteen raikasta kevät ilmaa. Katselin kuinka Sini ratsasti taitavasti vuokrahevosellaan Kaikalla. Oli se vaan hieno hevonen, muttei hienompi kuin Perttu, ajattelin ja hyppäsin alas aidalta. Lähdin kävelemään kohti vaaleankeltaista tallirakennusta mietteissäni.
Kun tulin tallin ovelle, huomasin sen olevan auki. Ja sisältä kuului kummallisia ääniä. Astuin sisälle talliin ja lähdin peloissani kävelemään eteenpäin. Jos sieltä nyt hyppäisi joku rosvo niin olisin mennyttä riistaa. Otin luudan käteeni ja lähdin sen kanssa kulkemaan kyyryssä mielipuolisennäköisenä vieläkin eteenpäin paikkaa josta ääni kuului. Satulahuoneeseen. Raotin ovea ja huomasin jonkun penkovan siellä jotain.
Pamautin oven auki ja hyppäsin sisälle. Karjuin minkä kurkustani jaksoin ja huidoin luudalla. Toinenkin hemmo huusi ja kiljui ja yhtäkkiä hän sai otteen luudasta ja kiskaisi sen pois minulta. – Mitä sä oikein teet!? Hiukan pelästynyt tyttö sanoi. – Anteeks.. Kun mä vähänniinkun luulin sua rosvoks tai jotain... Sopersin anteeksipyytävästi ja katsoin nilkkojani. – En mä mikään rosvo oo, pöhkö! Mä oon ihan uus Pirren hoitaja! Tyttö sanoi vähän huvittuneena. – Ai, sori tosi paljon, mut oon vähän vainoharhanen... Jatkoin sopertamistani.
- Okei.. No mä oon Sophie, tyttö sanoi. – Mä oon Heidi, vastasin tytölle. Yhtäkkiä tuli hiljaista ja vain seisoimme siinä kumpikin tuppisuuna. Yhtäkkiä kummatkin purskahtivat kauheaan nauruun. En pystynyt lopettamaan ja kiemurtelin ja pitelin vatsastani. Vedet alkoivat jo tulvia silmistä kun vihdoin pystyin lopettamaan raikuvan nauramiseni. – No, mitä sä täällä sitten etsit? Kysyin lopulta rauhoituttuani.
- Hikiviilahan mä, kun en mistään löydä ja Pirre on ihan märkä, kun on juossut tuolla tarhassa. – Hmm.. Missäs niitä nyt olikaan.. Ainiin! Nyt mä muistan! Ne on tuolla ylimässä kaapissa ylähyllyllä, sanoin Sophielle ja kurotin ottamaan sieltä hänelle hikiviilan. Sitten etsin käsiini Pertun harjat ja lähdimme kummatkin pois satulahuoneesta, Sophie Pirren karsinaan ja minä Pertun luokse aittaan. – No heippa poika! Sanoin Pertulle ja rapsutin sitä. – Oot sä vaan niin suloinen! Sanoin astuessani sisälle sen boksiin.
Aloitin harjaamiseni Pertun jaloista ja mahasta sillä ne olivat likaisimmat. Sitten siirryin selkään ja kaulaan. Lopulta Perttu aivan kimmelsi puhtauttaan ja minä lähdin viemään Pertun harjat pois. Otin samalla tallista mukaani Pertun riimunnarun ja ehdotin Sophielle jos voisimme mennä yhdessä taluttamaan poneja maastoon. – Joo, kyllä se kai käy jos Sini vaan antaa luvan, Sophie vastasi ja meni itsekin hakemaan riimunnarun Pirrelle. – Nähdään kohta tossa tallin ovella, Sophie huikkasi vielä perääni ja minä nyökkäsin vastaukseksi. Aitalla kiinnitin riimunnarun Pertun riimuun ja lähdin taluttamaan sitä tallin pääovelle missä Sophie Pirren kanssa odotti jo meitä. Lähdimme yhdessä taluttelemaan poneja maastopolulle ja kentälle johtavalla tiellä meitä vastaan tuli Sini hikisen Kaikan kanssa. - Teillä oli varmaan kovat koulutreenit, sanoin Sinille ja hymyilin. – Me aateltiin käydä poneja taluttelemassa, jos sopii? Jatkoin. – Totta kai! Ihan vapaasti saatte mennä, Sini sanoi, hymyili meille ja lähti tallia kohti taluttaen Kaikkaa. Me lähdimme rauhallisesti kävellen kohti metsäpolkua. Juttelimme hevosista ja kisaamisesta kaikenlaista. Kun saavuimme metsänrajaan päätimme vähän ravauttaa poneja. Maiskautin pari kertaa Pertulle ja se lähti raviin. – Soojaa, poika! Ei nyt noin kovaa! Sanoin Pertun vetäessä minua perässänsä. Pirrekin oli vähän yrittänyt lähteä karkuun, mutta Sophie sai sen hyvin hallintaansa. Kun kello alkoi olla paljon, käännyimme takaisin tallille päin kävellen hiljaista käyntiä.
Keskustelumme hevosista jatkui aina siihen saakka, kunnes saavuimme tallipihaan ja minä käännyin taluttaakseni Pertun pihattoon ja Sophie Pirren talliin. Talutin Pertun pihatolle ja suljin sen sen omaan boksiin. Astuin sisälle pihattoon ja otin riimunnarun irti Pertun riimusta. Sitten vein riimunnarun talliin ja otin sieltä mukaani vielä Pertun harjat. Sitten kävelin takaisin pihatolle ja aloitin Pertun harjauksen. – Noh, eipä sussa nyt oikeestaan mitään ole, sanoin koukkiessani vielä viimeisenkin kavion ja pakkasin harjat takaisin Pertun harjakoppaan. Sitten muiskautin pusun vielä Pertun turvalle, vein harjat pois talliin, hyvästelin Sophien ja lähdin polkemaan kotiin pyörälläni.
Heidi ja Perttu 11HM
|
|
|
Post by Heidi on Apr 28, 2009 6:40:38 GMT 2
Tiistai 28.04.2009
Harjasin Perttua reippain vedoin sen karsinassa Rillan vieressä. Perttu kutitteli minua ja hamusi taskustani jotain makupaloja, mutta ei sieltä mitään löytynytkään. Niinpä Perttu tyytyi mutustamaan maassa olevia heiniä. - Perttu pää ylös! Sanoin ja nostin Pertun pään ylös laittaakseni sille riimun päähän. Pertulta roikkui pari heinänkortta suusta ja se näytti aika hölmistyneeltä. - Voi kun sä näytät hassulta! Sanoin ja purskahdin nauruun.
Rillakin näytti vähän siltä, että sen tekisi mieli nauraa, mutta Perttu raukka ei tajunnut mistään mitään. Pyyhin vähän Pertun naamaa kaikesta liasta ja kuolasta hihaani ja nappasin heinänkorret pois Pertun suusta.
- Nyt näyttää jo vähän paremmalta, tuumin ja klipsautin riimunnarun kiinni Pertun riimuun ja Rillaa talutin riimusta. Veisin nyt samalla sitten vaikka kaikki hevoset ulos. Ensin talutin Rillan tarhaan ja sen jälkeen kävin viemässä Pertun Kaikan kanssa samaan tarhaan. Pojilla alkoi heti leikki ja temmellys ja jäin itsekkin siihen vähän katsomaan mitä ne oikein touhusivat, kun näyttivät niin hassuilta, mutta sitten havahduin ja huomasin, että hevosten pitäisi jo olla ulkona.
Niinpä kävin viemässä kaikki muutkin ponit tarhaan ja sen jälkeen siivosin Pertun ja Rillan yhteiskarsinan ja sitten vielä siinä vieressä olevan Niilon karsinan. Sitten kävin siivoamassa jälkeni tallissa, hain reppuni satulahuoneesta ja lähdin kotiin päin.
Heidi ja Perttu 12HM
|
|
|
Post by Heidi on Apr 30, 2009 8:12:57 GMT 2
Torstai 30.04.2009 Perttu ottaa vapunaaton rennosti ja tarhailee : ) Sori tausta jäi valkoseks Heidi ja Perttu 13HM Oih, ihanan suloinen kuva, jossa Perttu näyttää suloisen väsyneeltä näin aamutuimaan : )
|
|