Post by Sini on May 5, 2009 18:00:37 GMT 2
10.5.2009 Pidän kaikille halukkaille estevalmennuksen, joka kestää noin tunnin verran. Tunnille voi osallistua vain jollain ponilla Unikosta, mutta sinulla ei tarvitse olla hoitoponia osallistuaksesi tunnille. Tunnin taso on noin 40-60cm, tietenkin jokaisen tason ja kokemuksen mukaan. Tunnille otetaan max. 5 osallistujaa!
Osallistujat: 1/5
- Tupsu & Niilo
- Heidi & Perttu
Tuntitarina:
Esteitä vauhdilla - 10.5.2009
- Noniin, tytöt! Tulkaas keskelle kaartoon, kiristäkää satulavyöt ja nouskaa ponienne selkään, sanoin Tupsulle ja Heidille, jotka
odottivat Niilon ja Pertun kanssa innokkaina kentän portilla.
- Ihana ilma, Tupsu sanoi Heidille joka vastasi innokkaalla nyökkäyksellä.
- Ja kenttäkin on tosi hyväpohjainen, Heidi huomautti vielä kiristäessään Pertun satulavyötä. Tytöt olivat päässeet tunnille hoitoponeillaan.
- Kun olette päässeet selkään, lähtekää vaan uraa pitkin kävelemään pitkillä ohjilla. Ja muistakaa välimatkat, huutelin kentän reunalta.
Katselin hetken tyttöjen kävelyä ja tarhoissa ilakoivia poneja. Sattuipa lämmin päivä!
- Sitten ottakaas ohjia tiukemmalle ja korjatkaa kumpikin hieman istuntaanne. Tupsu, paina kantapäitä alas ja Heidi, älä katso maahan
vaan pidä leuka ylhäällä. Noin, nyt kummallakin on hyvä, ohjeistin tyttöjä.
- Ottakaa harjoitusravissa pitkät sivut ja lyhyille sivuille tulee isot pääty-ympyrät käynnissä, sanoin. Aloin kasaamaan puomeja kentän
keskelle ja raahasin esille myös vanhat estetolpat. Katselin tyytyväisenä tyttöjen reipasta työskentelyä - eivät ponitkaan aivan laiskoja
olleet pienistä Niilon pukeista ja Pertun pyrähdyksistä päätellen.
- Ottakaa hetkeksi seis ja kuunnelkaa seuraava tehtävä, huusin kentän keskeltä kun ponit pysähtyivät.
- Eli tulette tallin puoleisesta päädystä näille maapuomeille kevyessä ravissa. Käännytte toisessa päädyssä sitten oikealle, okei?
Sanoin tytöille, jotka jatkoivat ravilla eteenpäin. Ensimmäisenä tehtävän suoritti Tupsu.
- Hyvä Tupsu, Niilo menee nyt hienosti. Ennen puomeja pidätä vähän ja laita se nostamaan jalkojansa niin, ettei se vaan kolhi niitä.
Noin just, ja sitten vähän pidätettä, neuvoin vielä puomien jälkeen.
- Tuu Heidi sitten Pertun kanssa, huusin kentän keskeltä. Heidi käänsi Pertun tarmokkaasti puomeille, vaikkei se ensin olisi halunnutkaan
kääntyä.
- Hyvä, se ei saa saada tahtoaan läpi. Noin, ja sitten pohkeita ennen puomeja - hyvä! Kehaisin vielä kumpiakin tyttöjä tehtävästä
suoriuduttuaan.
- Tulkaa kummatkin vielä pari kertaa ja sen jälkeen laukataan, sanoin.
Kun puomit oli ylitetty jo muutamaan kertaan, päätin että nyt olisi laukan paikka.
- Nostakaa laukka seuraavasta kulmasta! Huusin ja odotin Pertun laukannostoa. Ensin poni yritti tietenkin sivuhyppyjä ja muita omia
konstejaan, mutta Heidi käski sen tarmokkaasti laukkaan. Laukka nousi myös Niilolta pienen alkuvikuroinnin jälkeen. Ponit pitivät
laukan hyvin monen kierroksen ajan, kunnes käskin hiljentämään käyntiin.
- Huh, olipa se menoa! Tupsu hihkaisi hikisen Niilon selästä.
- Ja tä oli vasta alkua, naurahdin korottaessani kentän keskellä olevaa estettä noin 40cm korkeuteen.
- Tupsu voikin sitten aloittaa, sanoin samalla ja neuvoin tyttöä tulemaan esteelle tallin puoleiselta päädyltä.
Niilo nosti sujuvan laukan päädystä ja Tupsu käänsi sen määrätietoisesti esteelle. Ennen estettä tyttö antoi vielä vähän pohkeita ja
Niilo loikkasi esteen yli melkoisella ilmavaralla. Tupsu myötäsi selässä ja hyppy onnistui hienosti.
- Hyvä Tupsu, kehaisin tyttöä ja odottelin Heidiä ja Perttua esteelle. Heidi käänsi Pertun esteelle ja painoi pohkeet kiinni ennen
ponnistusta. Perttu loikkasi ylitse kunnon hypyllä ja Heidi pysyi hienosti mukana.
- Hyvä tytöt, loistavaa työtä! Naurahdin vielä ja kehotin heitä tulemaan esteen pari kertaa uudestaan.
Korotin estettä ponien käveltyä hetken 60cm korkeuteen. Kummatkin selviytyivät hypyistä todella upeasti, olin ihan yllättynyt tyttöjen
noin hyvästä ratsastustaidosta. Katsoin keventäviä, hikisiä tyttöjä säälien.
- Ottakaa vaan käyntiin, teillä on varmaan tosi kuuma, sanoin ja tytöt hiljensivät helpottuneina ponit käyntiin.
Kiitos tunnilla olijoille, oli kiva pitää teille tuntia! (:
Sitten vain maksuja (:
Osallistujat: 1/5
- Tupsu & Niilo
- Heidi & Perttu
Tuntitarina:
Esteitä vauhdilla - 10.5.2009
- Noniin, tytöt! Tulkaas keskelle kaartoon, kiristäkää satulavyöt ja nouskaa ponienne selkään, sanoin Tupsulle ja Heidille, jotka
odottivat Niilon ja Pertun kanssa innokkaina kentän portilla.
- Ihana ilma, Tupsu sanoi Heidille joka vastasi innokkaalla nyökkäyksellä.
- Ja kenttäkin on tosi hyväpohjainen, Heidi huomautti vielä kiristäessään Pertun satulavyötä. Tytöt olivat päässeet tunnille hoitoponeillaan.
- Kun olette päässeet selkään, lähtekää vaan uraa pitkin kävelemään pitkillä ohjilla. Ja muistakaa välimatkat, huutelin kentän reunalta.
Katselin hetken tyttöjen kävelyä ja tarhoissa ilakoivia poneja. Sattuipa lämmin päivä!
- Sitten ottakaas ohjia tiukemmalle ja korjatkaa kumpikin hieman istuntaanne. Tupsu, paina kantapäitä alas ja Heidi, älä katso maahan
vaan pidä leuka ylhäällä. Noin, nyt kummallakin on hyvä, ohjeistin tyttöjä.
- Ottakaa harjoitusravissa pitkät sivut ja lyhyille sivuille tulee isot pääty-ympyrät käynnissä, sanoin. Aloin kasaamaan puomeja kentän
keskelle ja raahasin esille myös vanhat estetolpat. Katselin tyytyväisenä tyttöjen reipasta työskentelyä - eivät ponitkaan aivan laiskoja
olleet pienistä Niilon pukeista ja Pertun pyrähdyksistä päätellen.
- Ottakaa hetkeksi seis ja kuunnelkaa seuraava tehtävä, huusin kentän keskeltä kun ponit pysähtyivät.
- Eli tulette tallin puoleisesta päädystä näille maapuomeille kevyessä ravissa. Käännytte toisessa päädyssä sitten oikealle, okei?
Sanoin tytöille, jotka jatkoivat ravilla eteenpäin. Ensimmäisenä tehtävän suoritti Tupsu.
- Hyvä Tupsu, Niilo menee nyt hienosti. Ennen puomeja pidätä vähän ja laita se nostamaan jalkojansa niin, ettei se vaan kolhi niitä.
Noin just, ja sitten vähän pidätettä, neuvoin vielä puomien jälkeen.
- Tuu Heidi sitten Pertun kanssa, huusin kentän keskeltä. Heidi käänsi Pertun tarmokkaasti puomeille, vaikkei se ensin olisi halunnutkaan
kääntyä.
- Hyvä, se ei saa saada tahtoaan läpi. Noin, ja sitten pohkeita ennen puomeja - hyvä! Kehaisin vielä kumpiakin tyttöjä tehtävästä
suoriuduttuaan.
- Tulkaa kummatkin vielä pari kertaa ja sen jälkeen laukataan, sanoin.
Kun puomit oli ylitetty jo muutamaan kertaan, päätin että nyt olisi laukan paikka.
- Nostakaa laukka seuraavasta kulmasta! Huusin ja odotin Pertun laukannostoa. Ensin poni yritti tietenkin sivuhyppyjä ja muita omia
konstejaan, mutta Heidi käski sen tarmokkaasti laukkaan. Laukka nousi myös Niilolta pienen alkuvikuroinnin jälkeen. Ponit pitivät
laukan hyvin monen kierroksen ajan, kunnes käskin hiljentämään käyntiin.
- Huh, olipa se menoa! Tupsu hihkaisi hikisen Niilon selästä.
- Ja tä oli vasta alkua, naurahdin korottaessani kentän keskellä olevaa estettä noin 40cm korkeuteen.
- Tupsu voikin sitten aloittaa, sanoin samalla ja neuvoin tyttöä tulemaan esteelle tallin puoleiselta päädyltä.
Niilo nosti sujuvan laukan päädystä ja Tupsu käänsi sen määrätietoisesti esteelle. Ennen estettä tyttö antoi vielä vähän pohkeita ja
Niilo loikkasi esteen yli melkoisella ilmavaralla. Tupsu myötäsi selässä ja hyppy onnistui hienosti.
- Hyvä Tupsu, kehaisin tyttöä ja odottelin Heidiä ja Perttua esteelle. Heidi käänsi Pertun esteelle ja painoi pohkeet kiinni ennen
ponnistusta. Perttu loikkasi ylitse kunnon hypyllä ja Heidi pysyi hienosti mukana.
- Hyvä tytöt, loistavaa työtä! Naurahdin vielä ja kehotin heitä tulemaan esteen pari kertaa uudestaan.
Korotin estettä ponien käveltyä hetken 60cm korkeuteen. Kummatkin selviytyivät hypyistä todella upeasti, olin ihan yllättynyt tyttöjen
noin hyvästä ratsastustaidosta. Katsoin keventäviä, hikisiä tyttöjä säälien.
- Ottakaa vaan käyntiin, teillä on varmaan tosi kuuma, sanoin ja tytöt hiljensivät helpottuneina ponit käyntiin.
Kiitos tunnilla olijoille, oli kiva pitää teille tuntia! (:
Sitten vain maksuja (:
